Janne Thomsen

Minun Kuhmoni

"Kuhmo on todellinen kaikenlaisen musiikillisen lahjakkuuden sulatusuuni."

Minun Kuhmoni

Kun sain ensikerran kutsun Kuhmoon vuonna 2000, minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mikä edessä odottaa. Olin toki kuullut tästä maineikkaasta puhaltajakollegoiltani, jotka olivat varoitelleet, että Kuhmossa esiintyminen on fyysisesti yhtä rasittavaa kuin kiipeäminen Mount Everestille! Kahden tai kolmen lentomatkan jälkeen pääsin viimein bussiin Kajaanin lentokentällä ja uteliaisuuteni heräsi: Halusin tietää, miksi jokainen, joka oli ollut Kuhmossa, tuntui olevan aivan haltioitunut. Ja miksi tämä valtava ihmistulva oli kokoontunut tänne etäiseen, jopa tanskalaisin silmin katsottuna hyvin pohjoiseen paikkaan – ja miksi juuri sieltä löytyy suuri joukko uskomattomia muusikoita maapallon joka kolkalta. Saapuessamme Kajaaniin saimme ohjelmamme ja harjoitusaikataulumme, ja luin monista suurenmoisista muusikoista, joista olin kuullut, mutta en ollut vielä tavannut saati musisoinut heidän kanssaan. Olin niin innoissani! Oma lukunsa on Kuhmon kuuluisa aikataulu, äärimmäisen tarkka ja tiivis. Näen sen valtavana kellon koneistona, missä kaiken on sujuttava suunnitelmien mukaan, jotta täydellinen kaaos vältettäisiin. Minua esimerkiksi pyydettiin tulemaan kenraaliharjoitukseen klo 9.13 – ei 9.00 tai 9.15 vaan 9.13... Tietenkin olin tottunut tiiviisiin aikatauluihin ja kiertueisiin, mutta mitään ei voi verrata Kuhmoon, missä esiintyjällä voi olla 11 konserttia/harjoitusta päivässä – minkä jälkeen tuntee olevansa hädin tuskin hengissä. Tätä vuoristoratavauhtia mennään kaksi viikkoa, ja kaikenlisäksi se toimii ja siitä nauttii.

Ensimmäisenä vuotenani pistäydyin kerran Kontion koulun ruokalaan syödäkseni pikaisen lounaan, ja joku kollega mainitsi Debussyn Syrinxin, maailman kuuluisimman soolohuilukappaleen. Mietin hiljaa itsekseni Syrinx.. – Syrinx? – ja sitten: Oh my God!! – Syrinx!!! Tempaisen aikatauluni – ja kyllä, aavistukseni oli täysin oikea – minun piti soittaa Syrinx Kuhmo-talon lavalla vain viiden minuutin päästä! Tämä kuvaa hieman sitä, miten suorastaan rennosti sitä alkaa suhtautua niin monen harjoituksen ja konsertin vaihteluun päivittäin. Älkää luulkokaan, etten ota konsertteja vakavasti. Mutta kun non-stop-vaihde on päällä, sitä vain menee eteenpäin, eikä ole ylimääräistä aikaa kuljeskella ympäriinsä hermoilemassa – tai silittää konserttiasuja – mikä on ehdottomasti suurenmoista. Ensimmäinen Kuhmo-vaikutelmani ja rakkauteni tapahtumaan on vielä mainitsematta: Kuhmo on paikka, missä mitä suurenmoisin musiikki avautuu: Ei tarvitse mainita nimiä, koska ”suuruuksien” lista on loputtoman pitkä. Täällä solmitaan monia musiikin siteitä, jotka jatkavat elämäänsä konserttilavoilla ympäri maailman. Kuhmo on todellinen kaikenlaisen musiikillisen lahjakkuuden sulatusuuni.

Löytöpaikka:
Jättimäinen ohjelmisto! En tiedä muuta musiikkijuhlaa, jossa olisi niin laaja, vaihteleva, kekseliäs, rohkea, jännittävä ja luova ohjelma. Jotkut teokset ovat tuttuja, toiset on unohdettu tai säveltäjään on ylenkatsottu, ja täällä häntä esitetään. On uskomaton kokemus löytää tämä musiikki ja kuunnella sitä tasokkaana elävänä esityksenä.

Kuuntelupaikka:
Joskus mietin, kuunnellaanko musiikkia Kuhmossa jotenkin eri lailla? Yritän käydä konserteissa niin paljon kuin mahdollista ja siten tulla osaksi tätä suurta ”korvaa” – yleisön muodostamaa kokonaisuutta. Ja olen useita kertoja ollut ylpeä, hämmästynyt ja syvästi liikuttunut. Uskon, että tapa, miten Kuhmon yleisö kuuntelee, on jotenkin ”erityinen”. On hyvin vaikuttavaa tavata konserttivieraita, jotka ovat matkustaneet Australiasta, Yhdysvalloista tai Japanista ja palaavat vuosi vuoden jälkeen.

Haasteiden paikka:
Kuhmossa on tärkeä olla joustava, sillä siellä pitää sopeutua nopeasti etsimään harmoniaa muusikoiden kesken, kun soitetaan ennestään tuntemattomien kollegojen kanssa. Tai kun soitetaan teosta ensimmäistä kertaa, tai jopa kun soitetaan vanhoja suosikkeja, jotka saavatkin hämmästyttävän tulkinnan, koska jokaisen uuden kokoonpanon kemia on erilainen. Kaikki tämä on intensiivistä ja haastavaa.

Yhteistyön paikka:
Viime vuonna minulla oli kunnia saada Kuhmon 5-vuotismitali. Vaistomaisesti mieleen tuli: täällä välitetään. Tilaisuudessa oli myös henkilökunta, jonka näin ensimmäistä kertaa kaikki yhdessä – niin paljon ihmisiä! Kuhmo on erityinen myös siksi, että koko henkilökunta on uskomattoman sitoutunutta ja ammattitaitoista, ja se luo olosuhteet, joiden ansioista täällä on niin vaivatonta esiintyä. Useimmilla festivaaleilla kysyessäni ”Kuinka pääsen sinne ja sinne” saan vastaukseksi ”No, minä en hoida sitä asiaa, kysy kuljetustoimistosta”. Kuhmossa vastaus on aina ”Yritän selvittää tätä asiaa, otan Sinuun yhteyttä pikapuoliin” – ja tämä on todella ylellistä ja auttaa suuresti, kun yritän pysyä tiukassa aikataulussa.

Innostuksen paikka:
Olen esiintynyt Kuhmossa monien muusikoiden kanssa. He ovat syvästi inspiroineet minua, he ovat voimakkaasti vaikuttaneet soittamiseeni, ja rakastan esiintymistä heidän kanssaan. Myös monet nykysäveltäjät ovat täällä mukana ohjaamassa teostensa harjoituksia, mikä hienosti avaa heidän musiikkiaan. Kuhmon ohjelma on myös laadittu ainutlaatuisella tavalla. Useampi kuin yksi muusikkopolvi on opiskellut täällä nuorena, ja saatuaan opetusta niin monilta poikkeuksellisilta muusikoilta kasvaneet itsekin sellaisiksi. Kuhmo myös innoitti minua kuusi vuotta sitten perustamaan oman festivaalin Tanskaan, Holsterbrohon. Ja vielä pieni aivan yksityinen suomalaisjuonne: suloinen kolmevuotias tyttäreni sai hyvin suomalaisen nimen: Elina.

Luontopaikka:
Näillä loputtomilla auringonlaskuilla on oma taikansa, järvillä, metsillä, valolla, avaralla taivaalla, raikkaalla ilmalla, rauhalla, levolla ja hiljaisuudella – tämä kaikki on hyvin voimaannuttavaa ja saa minut tuntemaan oloni tyyneksi. Usein sanotaan, että musiikin lumo on tauoissa ja hiljaisuudessa. Kuhmossa tuntuu joskus siltä, että runsaan musiikin lomassa luonto luo puitteet juuri tällaiselle hiljaisuudelle.

Saunapaikka:
”Vapaa-aikanani” olen melkein turta paljosta soittamisesta, ja hoitokeino on aina sama: saunailta. Ja energia kummasti palautuu. Tulen erinomaisesti toimeen hyvin vähällä unella Kuhmossa. Uskon käännyttäneeni ison osan kollegoitani jakamaan loputtoman intohimoni noihin ihaniin iltoihin suomalaisissa saunamökeissä. Uiminen kylmissä järvissä valoisassa yössä ja sen jälkeen grillaaminen ystävien kanssa avotulen ääressä – se on minun taivaani. Ja koska – miten kauheaa – saunailtoja ei ole joka päivä, silloin rentoutumisen korvaa lasillinen hyvää punaviiniä Salakamarin nuotiolla.

Janne Thomsen
2010

  • Edellinen tarina
  • Takaisin tarinoihin
  • Seuraava tarina