Kuhmon Kamarimusiikki 2023 on 400 metrin juoksun viimeisessä kaarteessa. Loppusuora alkaa häämöttää.

Olen nähnyt erinomaisia esityksiä Kuhmo-talossa, Tuupalan alakoulussa sekä Kuhmon kirkossa. Edeltävässä blogitekstissä kuvailin, kuinka jopa konsertin sisällä on saatu kuulla toisistaan poikkeavia teoksia. Lisäksi ohjelmistossa on ollut mukana useita teoksia, jotka ovat olleet uusia tuttavuuksia. Keskustellessa festivaalivieraiden kanssa Kuhmo-talon käytävillä moni on kertonut löytäneensä itselleen uusia teoksia sekä uusia tekijöitä teosten takaa.

Eräs hetki viimeisten päivien ajalta on noussut mieleen toistuvasti, jopa päivittäin. Tämä oli tuttu teos itselleni ja varmasti monelle muulle – Matti Salmisen tulkinta Nuoruustangosta.

“Lämpöni lempeni annan,
kaunis on nuoruutein.
Näät suven ruusut kannan,
itseni yksin tein.

Ei ole muuta antaa,
kuin tämä nuoruutein.
Sulle sen tahdon kantaa,
en ota itsellein.”

Kylmät väreet kulkivat kehoni läpi kuunnellessani konserttia. Olen pyrkinyt miettimään konsertin jälkeen, mikä teki tilanteesta erityisen ja tunteikkaan. Päivien aikana huomasin seuraavaa:

Matti Salmisen tulkinta oli äärimmäisen upeaa. Niko Kumpuvaaran harmonikka toi esitykseen kotoisan ja henkilökohtaisesti tutun tangon tunnelman. Jouset taustalla kuulostivat suloisen kaihoisalta. Sovitus oli täydellinen, ja jokainen sävel ja sana tuntui tarkoitetulta.

Kuunnellessani suomenkielistä musiikkia tekstuaalinen sanoma määrittelee paljon kappaleen luomaa merkitystä. Nuoruustangon aihe tuntui itselleni puhuttelevalta. Nuoruus – tuo merkittävien mahdollisuuksien ajanjakso, joka myöhemmin on nostalginen. Ajaton teema, josta löytyy ammennettavaa ja samaistuttavia ajatuksia iästä riippumatta. Luulen, että moni saattoi tuntea kappaleen jollain tapaa tärkeäksi.

Musiikkitiedettä opiskellessa jäi mieleen teoria siitä, kuinka 10-20 vuotiaana kuunneltua musiikkia muistamme kaikkein parhaiten. Monelle Nuoruustango saattaakin puhutella juuri tästä näkökulmasta katsottuna. Kappaleen kuuntelu tuntuu nostalgiselta, joka vie samanaikaisesti kuulijan ajatukset niihin vuosiin, kun teoksen on kuullut ensimmäistä kertaa. Tai sitten muuten tärkeään tai merkillepantavaan elämäntilanteeseen.

Olen taipunut ajattelemaan edeltävää aikaa vuosi vuodelta yhä enemmän. Se muuten tuntuu lohduttavalta, kun voi kulkea mielessä eräänlaista aikamatkaa, jonka aikana huomaa sen, kuka on tänään. Tämä on itselleni kappaleen perimmäinen sanoma, ja tämä on se syy, miksi Nuoruustango ja tämä konsertti on pyörinyt mielessä päivittäin konsertin jälkeen.

Ja siksi muistelen tätä konserttia myös tulevaisuudessa.

Niko Huusko, tiedottaja