Voisi luulla, että Kuhmossa on 47 festivaalin aikana koettu jo kaikki mahdollinen, mutta ainakin kolme kertaa avauspäivinä nähtiin ja kuultiin jotain aivan uutta.
Sikäli kuin tiedän, Kuhmon Kamarimusiikin ensimmäisenä esityksenä ei koskaan ole ollut tanssia swingin tahdissa. Tämän festivaalin avasi Ksenia Parkhatskayan esitys, jonka hän tanssi Vladimir Mendelssohnin esittelytilaisuuden aluksi sunnuntai-iltana. Ja sopihan se aloittamaan, sillä siinä oli kaikkea sitä, mitä Kuhmossa on totuttu odottamaan: ehdotonta taituruutta yhdistettynä rentouteen, välitön kosketus yleisöön, ja ennen kaikkea jotain sellaista, joka tuntuu tapahtuvan vain tässä hetkessä ja tällä paikalla.
Toinen ensimmäistä kertaa tapahtunut oli Stian Carstensenin esiintyminen ensin aamun esittelytilaisuudessa Salakamarissa ja illalla Kontion koululla. Olen lähes sataprosenttisen varma, ettei Kuhmon Kamarimusiikissa ole aiemmin esitetty sekä harmonikka- että banjoimprovisaatioita, ei ainakaan saman muusikon soittamina. Eikä ainakaan loisteliaasti soitetun ja aplodimyrskyn aiheuttaneen Brahmsin pianokvarteton jälkeen.
Jos oli Ksenia Parkhatskaya velho omalla alallaan, sitä on myös Stian Carstensen. Harmonikasta ryöppyää säveliä kuin ilotulituksena, rytmit saavat yleisön liikkumaan, ja soittimen ääni taipuu ilmeikkäisiin sointeihin. Ikäänkuin tämä ei olisi riittänyt, Carstensen otti esiin banjon ja pisteli huikealla vauhdilla parhaitten amerikkalaistaitureiden tyyliin.
Kolmas ennenkokematon seikka tapahtui itselleni. Luulin tehneeni jo kaikkea mahdollista näiden vuosikymmenten aikana, mutta aina tulee vastaan uusia tehtäviä. Tänä aamuna toimin virittäjänä. Kamarimusiikkikaupassa on tänä kesänä tarjolla myös soittimia siltä varalta, että joku kuulijoista ei päivän aikana olisi saanut riittävästi musiikkia, vaan haluaisi tapailla Beethovenia vielä majapaikassaankin. Erinomainen soitin siihen on tietenkin ukulele. Eihän epävireisen soittimen laadusta tietenkään saa käsitystä, joten kävin virittämässä mallikappaleen kokeilukuntoiseksi. Virittäminen täytyy uusia päivittäin, sillä uudet kielet venyvät. Eiköhän ukulele festivaalin lopulla ala jo pysyä vireessä. Omasta vireydestä en siinä vaiheessa ole enää niin varma.
Juhani Koivisto, lehdistöpäällikkö