Tiedättehän sellaisen painajaisen, jossa huomaatte olevanne yleisön edessä näyttämöllä eikä teillä ei ole aavistustakaan, mitä pitäisi tehdä tai sanoa?
Sellaiseen painajaiseen heräsin eilen. Paitsi että en herännyt. Se oli totta.
Huomasin olevani Kuhmo-talon suurella näyttämöllä ja katsomo oli täynnä. Ei, minun ei oletettu soittavan, sellainen tilanne ei esiinny minun, vaan Vladimir Mendelssohnin painajaisissa. Minun piti tulkata antiikin ajan soitinten esittelyä. Tehtävä oli tullut jokseenkin viime hetkellä.
Vasta konsertin alkaessa tajusin painajaisen todellisen syvyyden: en kuullut juuri lainkaan, mitä Justus Willberg puhui esitellessään soittimia. Kuhmo-talossa on nykyaikainen ja hieno äänentoistojärjestelmä, ja se on suunnattu tarkasti katsomoon – näyttämöllä olijat kuulevat toisensa vain akustisesti, niin kuin konserttisalissa pitääkin.
Onneksi olin ennen esitystä ehtinyt puhua hiukan Willbergin kanssa ja saatoin arvata mitä hän puhuu. Ja kiinnostavaahan se oli. Antiikin ajan musiikkia on säilynyt jonkin verran nuotinnettuna, ja soittimia on pystytty rekonstruoimaan. Näin Kuhmossa saatiin 45 minuutin ajaksi kosketus parin tuhannen vuoden takaiseen maailmaan ja kuultiin, miten soivat aulos, kithara ja vesiurut.
Niin, jos ihmettelitte miksi eilen ei ilmestynyt blogia, tämä tilanne oli vain yksi syy siihen. Päivä oli harvinaisen vilkas ja monipuolinen. Hoidettavana oli muiden muassa 9 pietarilaisen toimittajan ryhmä, jossa tarkemmin laskettuna olikin 11. Päivän mittaan sain puhua englantia, venäjää, italiaa, saksaa ja ruotsia. Ja vielä keskiyöllä huomasin kuljettavani juuri saapunutta pianisti Bengt Forsbergia majapaikkaan koska hän ei ollutkaan ehtinyt saada polkupyörää.
Päivän vaativin tapahtuma oli kuitenkin tulkkaus, ja se toivottavasti sujui sen verran, että yleisö sai jonkinlaisen käsityksen antiikin ajan soittimista. En kuitenkaan suosittele, että minua kiinnitettäisiin tulkiksi esimerkiksi Kreikka-neuvotteluihin. Tai miksikäs ei, tuskin huonoinkaan tulkki pystyisi sekoittamaan enää yhtään lisää tätä dialogia, jossa yksi sanoo ”kaliméra” ja toinen vastaa ”kirvesvartta”.
Juhani Koivisto, lehdistöpäällikkö