Ajat ovat muuttuneet. Muistan mainiosti vielä ne vuodet, jolloin konsertti saattoi päättyä samaan aikaan, kun aurinko oli jo nousemassa. Nyt konsertit kestävät aniharvoin edes niin kauan, että aurinko laskee.
En ole kuullut kenenkään valittavan tällaisesta aikataulusta. Kukaan ei myöskään ole tullut ehdottamaan, että taas järjestettäisiin koko vuorokauden kestävä konsertti. Nyt monet tulevat toimeen jopa vain viiden konsertin päiväannoksella. Pakko myöntää, että monet meistä ovat vanhempia kuin nuorena.
Auringonlaskua kyllä odotetaan täällä nyt erittäin hartaasti, ei niinkään komeiden näkymien vuoksi vaan siksi, että ennätyshelle alkaa jo viedä voimia. Jäähdyttelyniksejä jaetaan. Joku kertoi laittavansa pakastimesta tyynyn alle pari kylmävaraajaa. Hyvä vinkki, mutta majapaikkani pakastimesta ei löytynyt varaajia. Mustikkaa kyllä oli.
Harkitsin asiaa hetken, mutta luovuin hankkeesta. Nukkuminen sulavien mustikoiden päällä voisi taata hyvät yöunet, mutta vaikuttaa myös olennaisesti ihonväriin. Tyydyin nukkumaan kylmä colapullo päänalusena.
Konserttien taso jatkuu korkeana. Viime päivien elämyksiä oli John Tavenerin Prayer of the Heart, jonka harrasta meditatiivisuutta yleisö kuunteli hievahtamatta iltapäivän helteessä kuumentuneessa Kontion salissa. Ensemble Åtta on myös osoittautunut taitavaksi ja hienostuneesti soivaksi lauluyhtyeeksi. Ei ihme, että yleisö on löytänyt konsertit ja salit ovat täyttyneet tasaisesti.
Kaikki näyttää siis menevän hyvin. Alkurutistus on takana ja festivaali pyörii omalla vauhdillaan. Tai ei nyt sentään omalla, sillä vauhtipyörää pitävät liikkeessä sadat työntekijät ja talkoolaiset. Pelkästään kuljetusten osalta tämä festivaali on varmasti maailmanennätysluokkaa.
Kun lentokentät ovat Kajaanissa ja Kuopiossa ja esiintyjiä on yhteensä yli 150, päivittäin joudutaan ajamaan monta kilometriä ennenkuin ihmiset ja tavarat ovat oikeilla paikoillaan. Aina ne eivät ole. Kuulin juuri muisteluksen takavuosilta, jolloin nyt jo edesmennyt esitelmöitsijä Harry Halbreich oli kyllä tullut asianmukaisesti Kuhmoon, mutta ottanut lentokentältä jonkun toisen matkustajan laukun, koska se kuulemma näytti samalta. Pitkällisen selvittelyn jälkeen molemmat laukut saatiin Kamarimusiikkitoimistoon ja laitettiin vierekkäin. Ne osoittautuivat eri värisiksi, eri kokoisiksi ja eri painoisiksi, sillä Halbreichin oma laukku oli täynnä kirjoja. Mitä tuo mainio musiikkitietäjämme totesikaan nähdessään laukut yhdessä: ”Katsokaa nyt! Ne ovat aivan samanlaiset!” Hän oli yksi niitä ihmisiä, joiden mielestä mielipidettä ei kannata vaihtaa vain sen takia, että se on väärä.
Juhani Koivisto, lehdistöpäällikkö