Ruispeltojen aaltoilu tuulessa, auringon lämmittämien havumetsien tuoksu, pitkien päivien loputon valo, marjojen punainen hehku kuin elämän viimeinen leimahdus ennen kaiken peittävän valkoisen kylmyyden laskeutumista.
Se kaikki on tässä. Rönttönen on enemmän kuin vain leivonnainen. Se tiivistää jotain olennaista kainuulaisuudesta. Ulkokuori on vaatimaton, mutta sisällä on sitäkin enemmän, lämpöä, kokemusta, ymmärrystä siitä, mikä tässä maailmassa on tärkeää.
Huomasin ilokseni, että tänä vuonna rönttösiä ja muita paikallisia herkkuja saa keskustasta. Tyhjä liiketila on saanut uuden elämän, ja myymälä näyttää olevan avoinna aamuvarhaisesta iltamyöhään. Nyt on siis kamarimusiikkivieraiden viihtyvyys tältä osin kunnossa.
Söin ensimmäisen rönttösen Kuhmossa kesällä 1985 ja sen jälkeen tuo ruispuolukkapiirakka on liittynyt erottamattomasti Kuhmoon ja kamarimusiikkiin. Niin on käynyt varmasti monelle muullekin. Rönttönen on vain yksi paikallinen herkku, mutta se tuntuu tiivistävän jotain Kuhmon Kamarimusiikin hengestä: tärkeää ei ole loistelias ulkoasu vaan sisäinen kauneus.
Juhani Koivisto, lehdistöpäällikkö