”Olen negatiivinen!”
”Loistavaa! Onneksi olkoon!”
Kuhmon Kamarimusiikin toimistossa voi nyt kuulla tällaista dialogia, joka tuntuisi paremmin sopivan Puolangan pessimistipäiville. Tänä vuonna negatiivisuus on kuitenkin ilon aihe, ainakin silloin kun Kuhmoon juuri saapunut taiteilija on käynyt koronatestissä.
Puheet ja ajatukset pyörivät tietenkin epidemian ympärillä. Se ei kuitenkaan tarkoita itse pääasian unohtamista. Harjoitukset täyttävät esiintyjien päivät aivan kuten normaalivuosinakin, ja konsertissa unohdetaan taudit ja ongelmat ja annetaan mennä. Vaikka fyysiset turvavälit säilyvät, musiikin kautta kosketetaan sekä soittajakollegoja että kuulijoita. Maskit voivat tukahduttaa viruksen mutta eivät hengen paloa.
Ainakin maanantai-iltana kirkossa kaikki esteet ja ongelmat olivat kuin poispyyhittyjä Brahmsin pianokvarteton hillittömän finaalin soidessa. Poikkeuksellisesti kirkossakin villiinnyttiin tömistämään ja huutamaan, sillä pelkät aplodit eivät tälle esitykselle riittäneet. Brahmsin pianokvartettoa on Kuhmossa kuultu lähes joka kesä, ja siitä on Forelli-kvinteton ohella tullut suorastaan Kuhmon hengen vertauskuva.
Omalta paikaltani näin erityisesti Vladimir Mendelssohnin soiton ja huomasin taas, millainen muusikko hän onkaan. Muistan hyvin, millaisen vaikutuksen hän teki tullessaan 80-luvulla Kuhmoon. En ollut koskaan aiemmin kuullut niin mehukasta alttoviulusoundia. Monet tutut teokset tuntuivat heräävään aivan uuteen elämään, kun Vlady oli soittamassa alttoviulua. Ja niin tapahtuu edelleen.
Yleisö jaksoi hurmioitua maskeista ja helteestä huolimatta. Kuulijat ovatkin olleet ihmeen kärsivällisiä. Kaikki tuntuvat ymmärtävän, että nämä rajoitukset ja vaikeudet kannattaa nyt kestää, sillä se takaa festivaalin jatkumisen ja kamarimusiikista nauttimisen tulevinakin vuosina.
Juhani Koivisto, lehdistöpäällikkö