Teatterin näkökulmasta konsertit eivät kieltämättä ole erityisen tapahtumarikkaita. Soittajat tulevat näyttämölle, nuotit asetellaan, pianisti ruuvaa tuolia ensin sentin ylös ja sitten sentin alas, soitetaan, kumarretaan, mennään pois, tullaan kumartamaan uudelleen ja poistutaan. Yksikään teatteri ei menestyisi kovin pitkään esityksellä, jossa kukaan ei rakastu eikä riitele, ei juonittele eikä kuole, ja jonka nimi on mielikuvitusta kiihottavan ”Kohtalon voiman” tai ”Jumalten tuhon” sijaan ”Pianotrio nro 7”. Kukaan ei ole kieltänyt tekemästä jotain muutakin, mutta tällaiseen rituaalinomaiseen käytäntöön vain on vuosisatojen mittaan päädytty.
Musiikkiteatteri-ihmisenä ilahdun aina, kun tähän perinteeseen yritetään tuoda jotain uutta. Kuhmossa Lauri Sallinen on rikkonut vakiintuneita konserttikäytäntöjä liikkumalla pitkin näyttämöä ja soittamalla vaikka selällään. Mitään sattumanvaraista liikehdintää lavalla ei ole nähty, vaan Sallisella on hyvin suunniteltu koreografia. Odotan kiinnostuksella, mitä kaikkea hän vielä keksii.
Miksi oikeastaan instrumentalistit eivät voisi tehdä esityksestä teatraalista? Eilen nähtiin Lauri Sallisen esityksen lisäksi myös hyvä esimerkki siitä, miten flamencotanssiakin voidaan yhdistää kamarimusiikkiin. Ja erityisesti Harri Lehtisen ja Bettina Castanon yhteisesityksessä musiikki, liike ja tanssi yhdistyivät uutta luovalla tavalla: musiikki ei säestänyt liikettä, päinvastoin musiikki syntyi fyysisestä liikkeestä.
Teatteri ja musiikki yhdistyvät tehokkaasti myös Peter Maxwell Daviesin Lauluissa hullulle kuninkaalle. Laulaja pääsee siinä eläytymään hullun kuninkaan maailmaan ja tuottamaan mitä merkillisimpiä ääniä. Teos on kuultu Kuhmossa ennenkin, mutta tuskinpa kukaan on sitä tulkinnut yhtä vaikuttavasti kuin Thomas Florio.
Ja sitten yksi oikaisu, joka todistaa samalla jonkun todellakin lukevan tätä blogia. Lukija muistutti, että teoksesta Ex contrario on tehty tallenne toisin kuin viime viikolla väitin. Kremerata Baltica on levyttänyt teoksen ja se on kuultavissa myös Spotifyssa. Kiitän oikaisusta ja suosittelen kaikille Kanchelin hienon sävellyksen kuuntelua.
Lopuksi tärkeä tiedotus: tällä viikolla Kuhmon tunnelmiin pääsee myös radion ääressä. Torstaina tulee ensimmäinen lähetys, jossa kuullaan tiistain konsertit nimeltä Myrskyvaroitus ja Pohjoinen valo, perjantaina on vuorossa konsertti nro 50, jossa kuullaan mm. Fauren Requiem. Viimeinen radiointi lähetetään lauantaina 22. 7. ja siiinä välitetään konsertti nimeltä Henkien tanssi. Kaikki ohjelmat alkavat radion perinteiseen konserttiaikaan eli klo 19.03.
Juhani Koivisto, lehdistöpäällikkö