Mikä on ollut Kuhmon Kamarimusiikin merkittävin yksittäinen ajankohta? Varteenotettava ehdokas on 3.8.1974 klo 18. Sillä hetkellä Seppo Kimanen astui kuuluttamaan, kompastui rähmälleen, nousi ylös ja sanoi: ”Tämä oli kuuluisa kappale Kimasen lento.” Yleisö räjähti nauramaan. Tämän jälkeen kaikki oli mahdollista. Iltamat olivat syntyneet ja aivan erityinen hauskan ja vakavan yhdistelmä nosti festivaalin maailmanmaineeseen.
Tämä tapahtui uuden koulun voimistelusalissa, ja sen jälkeen siinä salissa on naurettu paljon ja joskus itkettykin, siellä on valvottu läpi yön, siellä on särkynyt soittimia ja sydämiä. Kontion koulun sali on yksi Suomen kulttuurielämän merkittäviä paikkoja. Sen henkinen merkitys on ollut niin suuri, että sen kuuluisi olla Unescon maailmanperintölistalla.
”Akustiikka on niin ja näin, mutta kun se oli täynnä yleisöä ja kollegoja, se oli kuin musiikin kirkko”, muistelee viulisti Pavel Vernikov. ”Siellä on jotain pyhää.” ”Minä pidän koulun akustiikasta”, pianisti Juhani Lagerspetz arvioi. ”Se on aina ollut semmoinen tila, joka tuo musiikin lähelle paremmin kuin isossa salissa. On hämmästyttävää, että se sattuu olemaan akustisesti näin hyvä tila.”
Sali valmistui 1974, festivaalin kannalta juuri oikeaan aikaan. Ensimmäiset oppivuodet olivat takana ja uusi konserttipaikka siivitti juhlan huikeaan nousuun. Seuraavana vuonna päästiin mukaan Finland Festivals -ketjuun ja alkoi kuulijamäärän jatkuva kasvu. Nyt Kontion koulun salin kohtalo on vielä avoin. Purkamispäätös on tehty, ja on mahdollista, että Kuhmon Kamarimusiikki ei pääse viettämään 50-vuotisjuhliaan perinteikkäimmässä salissaan. Kuhmolaiset eivät kuitenkaan ole antaneet periksi. Täällä on viisaita ihmisiä, jotka ymmärtävät historian ja henkisten arvojen merkityksen ja puolustavat niitä sitkeästi. Purkamispäätöksestä tehty valitus on antanut kaikille lisää miettimisaikaa.
Tänään saatetaan kokea viimeinen konsertti koululla. Omaan ohjelmaani valitsin kuitenkin eilisen Beethoven-konsertin. Jos Kontion koululle piti jättää hyvästit, niiden piti tapahtua juuri näin. Parasta mahdollista kamarimusiikkia, lavalla jo 35 vuotta tässä salissa esiintynyt Juhani Lagerspetz, ensimmäistä kertaa Kuhmossa käynyt Nikita Boriso-Glebsky, viime vuosina paljon täällä esiintynyt Yuval Gotlibovich ja musiikin tulevaisuutta edustava loistava sellisti Klaus Mäkelä. Hienompaa soittoa ei olisi voinut toivoa, siinä oli kaikkea, mitä tässä salissa vuosikymmenien aikana on kuultu, taituruutta, syvyyttä, taitoa, sointia, joka on samaan aikaan pehmeä ja voimakas, muusikoiden ja yleisön hengitystä samaan tahtiin. Ja lopuksi huutoja, aplodien myrsky, tömistystä. Ehkä ihmiset kohdistivat osan suosionosoituksista salille. Niin paljosta me olemme sille kiitollisia.
Juhani Koivisto, lehdistöpäällikkö