Jalkapallon MM-kisojen finaali aiheutti jännitystä myös festivaalilla. Ottelun oli määrä loppua hyvissä ajoin ennen klo 20.15 alkavaa konserttia, mutta entä jos siinä mentäisiin jatkoajalle? Tai mikä vielä pahempaa, rangaistuspotkukilpailuun. Silloin viulisti Sergei Malovilla olisi ollut vain kaksi vaihtoehtoa: joko jättää ottelun ratkaisu katsomatta tai lykätä Vivaldin Vuodenaikojen aloittamista.
Onneksi tilanne selvisi jo hyvissä ajoin ja Sergei Malov saattoi astua lavalle Ranskan sinisessä paidassa Marseljeesia soittaen. Ylimääräinen numero tuli siten jo esityksen alussa, ja se laukaisi tunnelman niin, että sen jälkeen kaikki oli mahdollista. Ei mikään ihme, että yleisökin innostui väliaplodeihin, niin hurjaa oli meno tutuissa kappaleissa.
Ja vauhti vain yltyi kun tultiin Philip Glassin viulukonserttoon. Daniel Rowland soitti vuoroin äärikauniisti ja vuoroin kuin hurmiossa. Ja nyt eivät edes aplodit ja huudot riittäneet, vaan yleisö nousi seisomaan. Ja sitä Kuhmossakin sentään tapahtuu aika harvoin. Tunnelmat ovat siis olleet kuumia heti festivaalin alussa.
Aamulla vieraanani oli Jaakko Kortekangas ja kiinnostavan keskustelun lomassa hän esitti muutamia lauluja ilman säestystä. Se oli terveellinen muistutus siitä, että kun asialla on huippuluokan taiteilija, ei tarvita suurta koneistoa, ei pukuja, ei rekvisiittaa. Pelkkä ilmeikkäästi soiva ihmisääni voi joskus riittää tuottamaan elämyksen.
Ja vielä Vladimir Mendelssohnin ajatuksia herättäviä sanoja. Keskustelussa kansainvälisen matkailutoimittajaryhmän kanssa häneltä kysyttiin mielisäveltäjää. Hetken miettimisen jälkeen hän vastasi Maurice Ravel ja esitti perustelunsa: Ravel ei ollut yhtä suunnattoman lahjakas kuin vaivattomasti hienoa musiikkia tuottanut Debussy, vaan hän joutui tekemään valtavasti työtä ja käyttämään aikaa päästäkseen samalle tasolle. Tässä ajatuksessa on jotain hienoa ja lohdullista. Kun huipputasolle pääseminen ei olekaan itsestään selvää, saavutuksessa on jotain erityisen arvokasta.
Juhani Koivisto, lehdistöpäällikkö