Kuhmon Kamarimusiikin viimeiset äänet on nyt kuultu minun osaltani, joudun nimittäin lähtemään muitten velvollisuuksien vuoksi jo tänään torstaina. Viimeiset äänet olivat mitä kuhmolaisinta laatua: korppien keskustelua ja karhun tassujen loisketta vetisellä suolla.
Vein eilen erään toimittajan maineikkaan luontokuvaaja Lassi Rautiaisen vieraaksi ja pääsin itsekin katsomaan karhuja. Samalla kuuntelin Rautiaisen mainioita tarinoita karhuista ja niiden kuvaamisesta. Karhut tulivat vuorollaan kuvattaviksi ja Lassi Rautiainen tunsi ne kaikki. Ja olihan niissä eroja, jokainen oli oma persoonallisuutensa. Jos siis haluatte Kuhmosta jonkin muunkin mieleenpainuvan elämyksen kuin loistokkaat musiikkiesitykset, karhusafarit ovat varteenotettava kohde. Lisätietoja löytyy Rautiaisen Arctic median sivuilta.
Eilen kiireinen Vladimir Mendelssohn ennätti hetkeksi kertomaan minulle ensi vuoden suunnitelmista. Niitä en voi vielä paljastaa, mutta sen voin luvata, että tulossa on taas kerran paljon erikoista, paljon tunteikasta, paljon hauskaa ja tietysti paljon perinteisiä kamarimusiikin klassikkoja. Mendelssohnin toinen vuosikymmen taiteellisena johtajana alkaa innostavasti.
Nyt on siis aika taas hyvästellä festivaali, mutta se ei välttämättä tarkoita hyvästejä tämän blogin lukijoille. Täällä saattaa ilmestyä jotain uutta pitkin vuottakin. Pysykää kanavalla.
Juhani Koivisto, lehdistöpäällikkö