Jokainen meistä jättää maailmaan jäljen, mutta joidenkin kohdalla se jälki vain on syvempi ja laajempi. Vladimir Mendelssohn tunsi käytännöllisesti katsoen kaikki maailman merkittävät muusikot ja oli soittanut kaikkien kanssa. Häntä muistetaan kaikkialla, ja hänen vaikutuksensa jatkuu vielä pitkään.
Kuhmon Kamarimusiikin aloittaneessa muistokonsertissa Vladimir Mendelssohn tuntui olevan vahvasti läsnä, siitä muusikot ja yleisö olivat yksimielisiä. Salin peräseinällä oli kuva hänestä soittamassa ja kaikkien ajatukset tuntuivat liikkuivan muistoissa. Miten hienosti konsertin lopetukseksi sopikaan, että hänen oma Enescu-kvartettinsa soitti vauhdikkaita romanialaisia rytmejä. Tunnelma oli samaan aikaan haikea, kiitollinen ja innostunut. Tämä oli varmasti tunnesisällöltään koko festivaalin historian erityisin avajaiskonsertti.
Ei ole sattumaa, että Vladimir Mendelssohnin oma soitin oli alttoviulu. Sehän on kamarimusiikissa soitin, joka ei dominoi, joka ei tuo itseään esiin, ei soi koskaan aggressivisesti. Sen sijaan alttoviulu voi tukea ja rohkaista muita, tuoda sointiin tunnetta ja syvyyttä, luoda ilmapiiriä, inspiroida muita. Juuri sellainen Vlady oli.
Elämä jatkuu, festivaali jatkuu. Jäähyväistunnelmista siirryttiin tänä aamuna nykyisyyteen ja tulevaan, kun uusi johtajakaksikko Minna Pensola ja Antti Tikkanen kertoi aamulla yleisölle ajatuksistaan ja hiukan tulevista suunnitelmista. Salakamari oli täynnä ja pihallakin oli kuuntelemassa ja hyttysiä huitomassa kymmeniä ihmisiä. Tilaisuus oli rento ja hauska, ja kaikille kävi selväksi, että johtajavalinta oli oivallinen. Kuhmon perinteet säilyvät, ja uuttakin tapahtuu. Sen verran tulevaisuudestakin jo kuultiin, että tilaussävellyksiä tulee olemaan entistä enemmän ja eri festivaalien kanssa viritellään yhteistyötä.
Juhani Koivisto, lehdistöpäällikkö