Minä niin pidän kesäilloista.
Unenomaisista tunnelmista, jonka ympärillä näyttäytyvä kullanruskea tai tummansininen hetki vie katsojan mennessään. Luultavasti fanaattisuuteni kesäiltoja kohtaan juontaa juurensa hetken seesteisyyden takia. Tällöin ainakin henkilökohtaisesti aistit ovat parhaiten auki ympäröivälle maailmalle.
Myös kaikessa harmaudessaan kesäilta voi olla vetoava. Odottavanlainen, seuraavaa hetkeä ennustava, joka päätyy lopulta rankkasateeseen tai auringonpaisteeseen. Torstai-illan uintireissullani mietin, kumpaankohan tämä tästä kallistuu.
Perjantaina kesäilta oli erilainen. Aurinko ei ollut oikeastaan näyttäytynyt ja satunnaisia sadekuurojakin olimme kokeneet. Kuitenkin sääennustetta tarkastellessa, viitteitä oli mahdollisesta auringonpaisteesta seuraavaksi päiväksi. Kesäilta oli erilainen myös konserttisalissa. Päädyin Kuhmo-talolla seuraamaan nimensä mukaista ”Erilainen kesäilta” -konserttia, jossa koettiin neljä erilaista konsertin osuutta.
Perjantai-illan päätös alkoi Ilona Korhosen runolaululla, jossa yleisökin pääsi vastaamaan, että kuinkas se kesä onkaan mennyt. Tämän jälkeen Rosita Piritoren säveltämä intensiteetiltään upea “Jousikvartetto” Danel-kvartetin esittämänä vei minut kuin soutamaan veneellä myrskyisten ja poutaisten säiden välimaastoon. Aivan upea jousikvartetto! Tuuli Lindebergin laulamat suomalaissäveltäjien teokset saivat taas minut mielessäni kulkemaan rauhallisilla metsäpoluilla. Konsertin päätti Georg Crumbin säveltämä “Music for a Summer Evening” kahdelle pianolle ja kahdelle lyömäsoittajalle, jonka kokeilevan otteen aikana kuultiin kesäillan kaikki mahdolliset sävyt.
Osmo Tapio Räihälä mainitsi eilisessä Musiikin ytimessä -tilaisuudessa mieleen jäävän pohdinnan: “Musiikki on kuin murteet.” Tulkitsin asian niin, että me kaikki ymmärrämme musiikkia, mutta saatamme puhua siitä vain eri tavoin. Ilmankos olenkin aina pitänyt myös eri murteisiin tutustumisesta. Erilainen kesäilta -konsertti oli konkreettisen erinomainen osoitus monista näistä edellä mainituista “murteista”, ja kuinka ne voidaan paketoida osuvasti yhteen 90 minuutin mittaiseen konserttiin. Ohjelmiston genrerajoittamattomuuden takia konsertti oli fantastinen kokemus!
Koemme jokainen musiikin omalla tavallamme. Puhumme sitä omalla tavallamme ja näemme sen kautta kesäillankin omalla tavallamme.
Kuhmo-talon parkkipaikalle astuessani konsertin jälkeen huomasin, kuinka taivaalla näkyi pinkki pilvi. Pilvet eivät enää samoin tavoin estäneet auringon näkyvyyttä ja näky oli torstaiseen kesäiltaan nähden poikkeuksellinen. Joka oli jälleen – erilainen kesäilta.
Niko Huusko, tiedottaja