Miltä ne vuosikymmenien takaiset kamarimusiikkijuhlat mahtoivat tuntua? Se selviää festivaalipäiväkirjasta, jossa tapahtumia seurataan päivästä päivään. Tänään aloitetaan ensimmäisestä juhlasta, ja tästä lähtien tässä blogissa seurataan Kuhmon Kamarimusiikin etenemistä vuodesta toiseen.
Festivaalipäiväkirja 1970
Sunnuntai 19.7.
Loputtomia vihreitä metsiä, niiden keskellä sinisenä hohtavia järviä, kullankeltaisia peltoja, harmaita taloja, teitä jotka johtavat taajamaan, sen keskellä korkeuksiin kohoava suuri puukirkko. On hiljaista, kaikki ovat rauhoittuneet pyhänviettoon, lämpötila on melkein hellelukemissa. Lammasjärvellä lipuu vene, soutaja katsoo taivaalle: pohjoisessa on tummia pilviä, ilmassa on hautovaa kosteutta. Olisiko tulossa ukkonen?
Kuhmolainen maisema, kuhmolainen hiljaisuus. Mutta kun ilta alkaa viilentyä, erottuu jotain tähän maisemaan kuulumatonta. Kirkon avoimista ovista kantautuu säveliä, mutta ne eivät ole virrenveisuuta eivätkä urkujen soittoa vaan kirkkaita, ohuita, livertäviä ääniä, jotka antavat vielä lisäväriä kesän ja luonnon kauneudelle.
Soitto hiljenee, muutamia uteliaita kulkee kohti kirkkoa. Kello lähestyy puoli kahdeksaa. Seppo Kimanen on sakastissa odottamassa ja kurkistaa ovenraosta kirkkosaliin. Hän laskee kuulijoita ja pääsee laskuissaan kahdeksaan asti.
Kun kello tulee 19.30, Risto Paalanen, Yoshiko Osumi, Danielle Möckel ja Yoshiko Arai kohottavat jousensa ja soittavat ensimmäiset äänet Georg Philip Telemannin konsertosta neljälle viululle G-duuri. Ne ovat Kuhmon Kamarimusiikin ensimmäiset sävelet.
Seuraavaksi kuullaan Händelin Passacaglia viululle ja sellolle, soittajina Yoshiko Arai ja Seppo Kimanen, ja sen jälkeen Bachin Chaconne sooloviululle Yoshiko Arain soittamana. Hetki jää Seppo Kimasen mieleen. ”Chaconnen sävelten täyttäessä kirkon näin, kuinka muutama kuulija otti esiin nenäliinan kuivatakseen kyyneliään. Silloin ajattelin, että jonain päivänä tapahtumasta tulisi menestys.”
Konsertti päättyy Vivaldin myrskyisään huilukonserttoon F-duuri, alaotsikoltaan Tempesta di mare. Sen solistina soittaa Jari Sinkkonen, eikä tällaista huilunsoittoa ole Kuhmossa kuultu koskaan. Yleisö on innoissaan. Yksi kuulijoista on Lea Kallio, joka hoitaa talkoolaisena lipunmyyntiä. Myös hänen miehensä on mukana yleismiehenä, ja jopa kodin pianokin osallistuu festivaalille, sillä se lainataan opetuskäyttöön. Kallioiden suunnitelmana on auttaa festivaali alkuun ja lähteä sitten Lappiin. Laukutkin ovat jo valmiiksi pakattuna. Suunnitelmat muuttuvat Jari Sinkkosen soittaessa Vivaldia.
”Hän oli silloin hoikka nuori mies, enkä minä ollut kuullut koskaan elävää huilunsoittoa. Hän oli kuin käärmeenlumooja, tuijotin häntä ja se oli huikea suoritus. Kumpikin oli sitä mieltä, että ei mihinkään Lappiin lähdetä vaan tänne jäädään. Ja sillä tiellä ollaan edelleen”.
Odotukset yleisömäärän suhteen eivät ilmeisesti ole Kuhmossa suuria, sillä paikallislehti Kuhmolainen kirjoittaa konsertista, että ”nuoret kamarimuusikot esiintyivät Kuhmon oloihin nähden runsaalle yleisöjoukolle.” Kuulijoita onkin todellisuudessa enemmän kuin Kimasen laskemat kahdeksan, sillä yleisöä on myös parvella. Lisäksi kuuntelemassa on musiikkileirin oppilaita.
Maanantai 20.7.
Ilmassa on ukkosta, mittari nousee iltapäivällä jo kolmeenkymmeneen asteeseen ja kansalaiskoulun juhlasalissa on lämmin tunnelma. On toisen konsertin aika. Sen aluksi Risto Paalanen soittaa viululla osat Menuetti I ja II, Bourrée ja Gigue Bachin partitasta E-duuri. Sitten päästään jo eteenpäin barokista, kun Arto Vähälä esittää Mozartin pianosonaatin c-molli. Jorma Sauroksen ohjelmassa on festivaalin ensimmäinen 1900-luvun kappale, Jorgen Bentzonin Teema ja muunnelmia sooloklarinetille. Yoshiko Arai soittaa Paganinin Kapriisit 17 ja 21, Jari Sinkkonen esittää Fukushiman Mein soolohuilulle ja lopuksi Seppo Kimanen ja Kimmo Lappalainen soittavat Cassadon sovittaman Frescobaldin Toccatan.
Konsertin ohjelma on kuin tiivistelmä Kuhmon ideasta, sillä kaikkien aikakausien musiikki soi sulassa sovussa. Toinenkin Kuhmon keskeisistä ideoista on esillä jo tässä konsertissa. Frakkeja tai iltapukuja ei näy. Seppo Kimasella on kyllä pikkutakki ja kauluspaita, mutta ei solmiota. Muusikot soittavat lattiatasolla ja monet esiintyvät t-paidoissa korostaakseen yhteisyyttä kuulijoiden kanssa.
Tiistai 21.7.
Kolmantena festivaalipäivänä ilma on hieman viilentynyt ja sää on käynyt pilviseksi. Koululla soitetaan ensin Mozartin jousikvartetto C-duuri, Kuhmon Kamarimusiikin historian ensimmäinen jousikvartetto. Seuraavaksi Kimanen soittaa Boccherinin sonaatin A-duuri Arto Vähälän kanssa. Seuraa vielä Frescobaldin Canzoni a due canti, Busonin Albumblatt ja Gabriel Faurén Sicilienne Sinkkosen ja Kari Aronssonin soittamana. Lopuksi soi todellinen hittikappale, Rahmaninovin gis-mollipreludi Kari Aronssonin tulkitsemana.
Keskiviikko 22.7.
Festivaalin neljäs konsertti alkaa Crusellin klarinettikvartetolla ja jatkuu Bachin soolosellosarjalla, jonka soittaa jatkuvasti ahkeroiva Kimanen. Yoshiko Arai ja Kari Aronsson soittavat Ravelin Tziganen ja lopuksi Arto Vähälä esittää vielä kaksi Chopinin etydiä.
Valtakunnallisetkin tiedotusvälineet alkavat kiinnostua. Helsingin Sanomien toimittaja Jorma Korhonen on ollut Kuhmossa tekemässä juttua Ontojärven lomakylässä saksalaisille turisteille järjestetyistä karhunpeijaisista. Festivaalin avajaispäivänä ilmestyneessä jutussa kuhmolainen Salomo Niskanen on kertonut saavansa karhusta 1 500 markan tulon, sillä pelkästä taljastakin saa ”tuhannen markkaa, vaikka karva olisi takkuinenkin”. Nyt toimittaja on tullut kirkonkylään ihmettelemään festivaalia ja haastattelemaan Kimasta ja Eila Sofia Kemppaista. Jutun yhteydessä on myös kuva, jossa Seppo Kimanen, Yoshiko Arai ja Markku Paalanen ovat Pajakkakosken rannalla ja taustalla näkyy kirkko. Kuva kertoo heti, että nyt ei ole kysymys samanlaisesta festivaalista kuin muualla. Kuva henkii luonnonläheisyyttä, rentoutta ja iloa. Luonnon ja musiikin yhdistävä brändi syntyy heti ensimmäisellä festivaalilla.
Torstai 23.7.
Sää viilenee, nyt saadaan jo sadekuurojakin. Miten mahtaa käydä huomisen kesäteatterikonsertin? Tänään ohjelmassa on edellispäivien pienempien teosten jälkeen suuria kamarimusiikkiklassikoita. Alkupäivinä jokainen on soittanut valmista ohjelmistoaan, nyt on ehditty harjoitella yhdessä ja tulokset kuuluvat. Ensin Haydnin trio, jossa soittavat Osumi, Airas ja Lappalainen, sitten Mozartin Kegelstatt-trio (Sauros, Möckel, Lappalainen), Mozartin huilukvartetto D-duuri (Sinkkonen, Arai, Möckel, Kimanen) ja vielä Beethovenin trio nro 3 c-molli (Paalanen, Kimanen, Lappalainen). Konsertilla on jo huomattavasti mittaa, mutta tämä on vasta alkua konserttien venymiselle.
Perjantai 24.7.
”Festivaali-nimi ja eritoten sen sijoittaminen juuri syrjäiseen Kuhmoon ovat herättäneet ihmettelyä, hymähtelyä, jopa väheksyntääkin, mutta nämä aiotaan torjua hyvistä tuloksista kertovilla näytöillä.” Näin kirjoitetaan Helsingin Sanomissa ja Kuhmo nousee ensimmäistä kertaa kunnolla näkyviin.
Seppo Kimanen kertoo jutussa, että ”osalle taiteilijoita tämä on samalla viihtyisä loma. Nämä taiteilijat ovat itse asiassa kaikki ystävyksiä ja meistä on hauskaa asua yhdessä, soittaa yhdessä ja konsertoida yhdessä Me kaikki olemme nuoria, vanhin, alttoviulisti Rainer Möckel Länsi-Saksasta on vasta 26-vuotias.” Sohvi Kemppainen toivoo, että festivaalista tulisi perinne. ”Asia on kokonaan taiteilijoiden varassa, meillä ei ole tarvittavia taloudellisia resursseja tällaisen ylläpitämiseen, mikäli taiteilijat eivät enää tulisi vapaaehtoisesti ja korvauksia vaatimatta.”
Sää on niin epävakainen, että ulkoilmakonsertti siirretään sisätiloihin. Ja taas kuullaan suuria sävellyksiä. Ensin Vivaldin konsertto g-molli kahdelle sellolle, solisteina Seppo Kimanen ja Tero Airas. sitten Crusellin klarinettikvartetto op 2 nro 1 (Sauros, Paalanen, Möckel, Airas) ja lopuksi Beethovenin kvartetto op. 18 nro 4.
Lauantai 25.7.
Ohjelma on tähän asti ollut vaihtelevaa, mutta nyt omistetaan kokonainen konsertti Beethovenille. Ohjelmassa on Serenadi huilulle ja pianolle, sellosonaatti F-duuri Kimasen ja Vähälän soittamana ja sitten pianosonaatti Appassionata Kimmo Lappalaisen tulkitsemana.
Sunnuntai 26.7.
Kirjastossa soitetaan ensin Vivaldin F-duuri huilukonsertto ja Beethovenin kvartetto op 18, ja päättäjäiskonsertissa kuullaan Martinun Duo viululle ja sellolle (Arai, Kimanen), Dvorákin kvartetto F-duuri (Arai, Osumi, Möckel, Kimanen) sekä Schubertin trio B-duuri (Arai, Kimanen Lappalainen). Kuulijat saattavat pitää kahta konserttia samana päivänä jo turhankin suurena annoksena, mutta Kimasen mielessä siintää jo tulevaisuuden festivaali, jolla musiikkia olisi aamusta iltaan ja illasta aamuyöhön.
Festivaalin aikana on kuultu yhdeksän konserttia ja yhteensä 36 eri teosta. Lisäksi on ollut vielä oppilaskonsertteja. Heti ensimmäinen Kuhmon Kamarimusiikki on ollut täyden festivaalin mittainen.
Takana on ensimmäinen unohtumaton kesä. Edessä on loputon määrä helteisiä, kiireisiä, sateisia, innostavia, stressaavia, huumaavia, uuvuttavia, ihmeellisiä kesiä.
Juhani Koivisto, lehdistöpäällikkö