Kuhmon toisena festivaalikesänä ohjelmassa on kaksi tärkeää tapahtumaa: kamarimusiikkijamit enteilevät tulevia Iltamia ja myöhemmin jokavuotiseksi tullut Schubertin Forellikvintetto kuullaan ensimmäisen kerran. Tällaisia olivat tunnelmat kesällä 1971:

Festivaalipäiväkirja 1971

Sunnuntai 18.7.

Nyt ollaan viileämmissä tunnelmissa kuin viime kesän avauksessa, taivas on osittain pilvessä ja lämpö on painunut alle kahdenkymmenen. Juuri päättyneillä Savonlinnan oopperajuhlilla sade on pilannut osan esityksistä, mutta Kuhmossa soitetaan vain sisätiloissa. Viime kesänä aloitettiin kirkossa barokkimusiikilla ja niin tehdään nytkin. Soitettavana on Bachia ja Haydnia, ja sitten Vivaldin hieno huilukonsertto La notte. Jari Sinkkonen loistaa ja esitys tekee vaikutuksen. Yleisö ei lakkaa taputtamasta, Sinkkonen päättää soittaa ylimääräisenä numerona Fredrik Suuren pienen huiluetydin, mutta siihen ei enää riitäkään latausta: ”Se katkesi kesken, ja sitten vain luikin pois. Tämmöisen muistaa aina.”

Maanantai 19.7.

Toisen konsertin paikkana on taas koulu, ja ohjelma on entistäkin kunnianhimoisempi. Ensin Bachin Kromaattinen fantasia ja fuuga, sitten Brahmsin jousikvartetto ja lopuksi Shostakovitshin pianotrio. Jostain syystä juuri Shostakovitshin musiikki tuntuu sopivan tähän aikaan ja paikkaan, ja sitä tullaankin jatkossa kuulemaan joka kesä.

Nyt festivaalin esiintyjänä on ensimmäistä kertaa vakinaisesti toimiva yhtye. Izumi Tateno, Seppo Kimanen ja Yoshiko Arai olivat muodostaneet jo keväällä Tateno-trion. Vakinaisen yhtyeen mukanaolo vaikuttaa koko festivaalin tasoon. Kun osa ohjelmasta on jo valmista, harjoitusaikaa jää enemmän paikan päällä valmistettaville teoksille.

Tiistai 20.7.

Ensimmäistä kertaa Kuhmosta tehdään myös oikea musiikkiarvostelu. Kainuun Sanomissa lukee tänään näin: ”On varmaa että tunnelma konsertissa kerta kerralta tiivistyy ja että lisää hienoja, huippuluokan esityksiä tullaan kuulemaan. Tuntuu aivan ihmeeltä, että Kuhmossa voi kokea jotain tällaista.” Jossain määrin arvostelun puolueettomuutta tietysti heikentää se, että sen on kirjoittanut Tuulikki Karjalainen.

”Niinpä siinä sitten kävi, että minä paitsi olin organisoimassa näitä juttuja ja tekemässä näitä talkootöitä niin sitten vielä kaiken lisäksi arvostelin konsertteja”, Tuulikki Karjalainen tunnustaa. ”Minähän olin tietysti musiikkia opiskellut, että kyllä se nyt jotenkuten kävi, ja olin tietysti itse kiinnostunut kirjoittamisesta.”

Illalla on vuorossa erikoinen kokeilu: eräänlaiset klassisen musiikin jamit. ”Tilaisuudessa, johon on vapaa pääsy, taiteilijat soittavat ohjelmistoa, joka on heitä juuri nyt lähinnä, keskustelevat yleisön kanssa ja musisoivat vapaasti”, esitellään Kainuun Sanomissa.

Vapaamuotoinen musiikki-ilta onkin jotain aivan uutta, tällaista ei ole muilla festivaaleilla. Jo toisena kesänä Kuhmossa keksitään vaihtelevien ja yllätyksellisten konserttien konsepti, joka sittemmin nostaa festivaalin maineeseen.

Keskiviikko 21.7.

Vapaamuotoisten kamarimusiikkijamien jälkeen on taas keskittyneemmän musiikin vuoro, kun ohjelmassa on Brahmsin pianotrio C-duuri, Prokofjevin sonaatti huilulle ja Janácekin sarja Umpeenkasvaneella polulla.

Torstai 22.7.

Brahms-päivä, ohjelmassa ovat Brahmsin viulusonaatti ja sellosonaatti. Tuulikki Karjalainen jatkaa kirjoittamista Kainuun Sanomiin eikä lehti näytä pitävän hänen kaksoisrooliaan mitenkään ongelmallisena. Karjalainen joutuu kuitenkin huomaamaan, että liian lähellä esiintyjiä olevan kriitikon voi joskus olla vaikea toimia. Seppo Kimanen pitää hänelle puhuttelun: ”Minä en ollut ymmärtänyt ihan täysin, että tämä Trio Tateno, jossa soittivat Seppo, Yoshiko ja Izumi Tateno, että se oli kaiken huippu ja loistavin yhtye, niin siitä hän minua kovin sanoin moitti. Minä sitten ymmärsin sen, ja tämän moitteen jälkeen minä kyllä sitten kotiin lähtiessäni vähän itkinkin, kun minä olin niin nuori ja kokematon vielä. Minä sitten otin opikseni ja paransin tapani, mutta se ei sitten enää auttanut, vaan ilmeisesti Kainuun Sanomille meni tieto siitä, että olisi parempi, jos joku muu arvostelisi.”

Perjantai 23.7.

Nyt soitetaan kahdessa paikassa, ensin kirjastossa Boccherinia ja Mozartia, sitten koululla Haydnia ja kaksi kamarimusiikin suurteosta, Mozartin klarinettikvintetto ja Schumannin pianokvartetto, jotka tulevina vuosina soivat Kuhmossa jatkuvasti.

Lauantai 24.7.

Hyvin alkanutta vapaiden musiikki-iltojen kokeilua jatketaan. Vapaassa musiikki-illassa on ”yleisön pyynnöstä edellisten konserttien ohjelmista” Vivaldin La notte, Sarasaten Mustalaislauluja ja osa Schumannin pianokvartetosta. Muuta ohjelmaa ovat Prokofjevin sonaatti kahdelle viululle, kolme Brahmsin intermezzoa ja Chopinin Scherzo. Konsertin erikoisuutena on mahdollisuus seurata Forelli-kvinteton kenraaliharjoitusta.

Sunnuntai 25.7.

Nyt kokeillaan, jaksavatko esiintyjät ja kuulijat, jos päivän mittaan pidetään peräti kaksi aivan täysimittaista konserttia. Klo 15 soitetaan kaksi kamarimusiikin suurteosta, Mozartin klarinettikvintetto ja Brahmsin käyrätorvitrio. Illan konsertissa on vielä mittavampi ohjelma, sillä siinä kuullaan Faurén pianokvartetto, Smetanan pianotrio ja Schubertin Forelli-kvintetto. Musiikkia on siis yhden päivän aikana jopa nelisen tuntia.

Forelli-kvintetto on pituudestaan huolimatta innostava kokemus. Soittajina ovat Marketta Valve, Takeshi Hidaka, Veikko Kosonen, Michael Hussla ja Teppo Hauta-aho. Yleisö innostuu osoittamaan suosiota niin voimallisesti, että muunnelmaosa joudutaan soittamaan ylimääräisenä uudelleen. Forelli-kvintetto on ensimmäisestä esityksestä asti suuri yleisönsuosikki ja 80-luvulta alkaen siitä tuleekin jokakesäinen tapahtuma.

Juhani Koivisto, lehdistöpäällikkö, Kuhmon Kamarimusiikin historiikin kirjoittaja