Tulikohan nyt liioiteltua? Sellaista mietin kirjoitettuani eilen Kontion salin ainutlaatuisuudesta. Iltakonsertissa saatoin vakuuttua siitä, että tuntemukseni oli oikea. Missä muualla yksi Shostakovitshin vaativimmista jousikvartetoista herättäisi sellaisen innostuksen, kuin tiistai-iltana koettiin? Ja kun seuraavaksi vielä kuultiin hämmästyttävää kaksiäänistä laulua, katsomo suorastaan räjähti.
Mutta osataan sitä Kuhmo-talon salissakin, vaikka siellä astetta hillitymmin suosiota osoitetaankin. Keskiviikkoiltana Brahmsin pianokvartetosta kuultiin niin tulinen tulkinta, että pelkäsin palohälyttimien käynnistyvän. Yleisön syttyminen ainakin oli varmaa.
Kuhmossa on itse asiassa yllättävän paljon hienoja ja erilaisia konserttitiloja. Konsertit Lentiiran kirkossa ovat yleensä aina täynnä, vaikka matkaa sinne on muutama kymmenen kilometriä. En ihmettele, niin elämyksellinen tila se on. Pihkaiselta puulta tuoksuvan kirkon alttariseinältä avautuu kainuulainen järvimaisema parhaimmillaan. Kaiken lisäksi pieni kirkko soi kuin vanha arvosoitin.
Aivan erityislaatuinen tila on Kuhmon siunauskappeli, joka muutama vuosi sitten löydettiin konserttipaikaksi. Jokainen konsertin kuulija tietää, että juuri siinä tilassa on vuodatettu lukemattomia kyyneliä valkoisten arkkujen äärellä. Se on omiaan herkistämään ihmisen jo valmiiksi, ja kun siinä tilassa kuuntelee vaikkapa Bachin soolosellosarjoja, on vaikea olla vaikuttumatta.
Jos ette olleet paikalla Kontiolla, Kuhmo-talossa tai Lentiiran kirkossa, pääsette nauttimaan esityksistä radion välityksellä. Tänään torstaina kuullaan jo ensimmäinen lähetys, jossa on mukana Gareth Lubben hämmästyttävä lauluesitys, ja lauantaina on vuorossa taltiointi loppuunmyydystä Kuhmon muistoja -konsertista. Konsertit ovat kuultavissa myös Ylen Areenassa.
Yksi mainio tila on Salakamari, jossa pidettävät joka-aamuiset Musiikin ytimessä -tilaisuudet ovat keränneet yhä enemmän väkeä. Yleisöennätys saavutettiin tänä aamuna. Pihallekin nostettiin penkkejä ja näin kaikki pääsivät kuulemaan ja katsomaan. Yleisö tuli paikalle hyvästä syystä: vieraana oli Seppo Kimanen, jota ilman Kuhmon Kamarimusiikkia ei olisi.
Yleisö olisi kuunnellut Seppo Kimasen haikeita ja hauskoja muistoja Kuhmon alkuvuosilta vaikka miten pitkään, mutta harjoitukset odottivat. Monesta merkkihenkilöstä Kimanen ehti kuitenkin puhua, kuten suurenmoisista Oleg Kaganista ja Radu Chisusta unohtamatta keittäjiä ja muita festivaalin tärkeitä ihmisiä.
Yksi keskeinen Kuhmon hengen luoja oli sellisti William Pleeth. Kimanen muisteli, miten he olivat soudelleet Lammasjärvellä Pleethin kanssa ja tämä oli rauhallista järvimaisemaa katsoen sanonut, että se muistuttaa häntä Manchesterista. Kimanen ihmetteli tietenkin vertausta suureen teollisuuskaupunkiin, ja Pleeth selitti: ”Tämä on täysin erilainen.”
Juhani Koivisto, lehdistöpäällikkö