Huilisti lurittelee asteikkoja, kitaristi näppäilee sointujaan, sopraano avaa ääntä pitkän matkan jälkeen, baritoni kokeilee puherepliikkejä – siinä ensimmäiset äänet Kuhmon uusimmassa konserttisalissa. Ja tämä sali soi. Sen huomaa jo lämmitellessä.
Tuupalan uuden puukoulun salissa otettiin huomioon myös konserttikäyttö. Miniooppera Tuhkimo on festivaalin ensimmäinen esitys tässä salissa, ja nyt päästäänkin sitten heti testaamaan toimivuus huilulle, kitaralle, lauluäänille ja vielä puheellekin. Ensimmäinen harjoitus oli perjantai-iltana ja silloin pääsimme kokeilemaan, miten akustiikkaa voi muutella. Kun salin seinillä olevat akustiset elementit ovat paljaina, kaikua tuntui olevan kuin kirkkosalissa. Kaiku muuttuu kun sali on täynnä yleisöä, mutta sen pääsemme kokemaan vasta tänään esityksessä. Seinien peitoksi voi laskea sähköisesti verhot ja niillä akustiikka saatiin säädettyä tähän esitykseen sopivaksi, puheosuuksissa kun kaikua ei saa olla liikaa.
Carsten Schmidt saa kunnian avata tämän kesän festivaalin Lentiiran kirkossa, mutta heti toisena esityksenä on Tuhkimo. Esiintyjät ovat kokeneita taitureita, joten heitä tilanne tuskin erityisemmin jännittää. Minulle tämä on sitäkin jännittävämpi hetki. Olen ollut Kuhmossa vuodesta 1985 mitä erilaisimmissa tehtävissä, mutta ensimmäistä kertaa esiinnyn oopperan käsikirjoittajana, musiikin sovittajana ja ohjaajana. Tässä vaiheessa ns. huijarisyndrooman esiinnousua on vaikea välttää. Tiedättehän tämän ilmiön, jossa jopa menestynytkin ihminen on vakuuttunut siitä, ettei oikeasti osaa mitään, että on onnistunut vain teeskentelemään ja jossain vaiheessa kaikki paljastuu. Jokainen tämän oireyhtymän kokenut voi lohduttautua sillä, että se vaivaa joskus kansainvälisen tason huippujakin. Oopperatalon käytävilläkin on kuultu kokeneiden taiteilijoiden vaativan esityksen peruuttamista tai ainakin lykkäämistä koska sitä ei saada millään valmiiksi. Jaha, tässä on näköjään pari viikkoa ensi-iltaan, ovat kaiken kokeneet oopperalaiset voineet todeta ja jatkaneet töitään ja ensi-ilta on tullut.
Kesän aiheena on unelmien kauppiaat. Onko Kuhmo nyt siis kaupallistunut? Siitä tässä Vladimir Mendelssohnin otsikossa ei ole kysymys. Kauppiaitahan tarvitaan, heidän avullaan saamme ulottuvillemme tavaroita koko maailmasta. Juuri tällaisia unelmien kauppiaita taiteilijat ovat, he tuovat meidän nautittavaksemme kaikkea, mitä maailmasta vain voi löytää, ja joskus he onnistuvat tuomaan kuulijoille myös aavistuksia jostain toisesta todellisuudesta.
Nyt kaikki on Kuhmossa valmiina. Unelmien sekatavarakaupan hyllyt notkuvat ja odottavat asiakkaita. Tähän kauppaan kannattaa jonottaa, vaikka luvassa ei olekaan ilmaisia ämpäreitä.
Juhani Koivisto, lehdistöpäällikkö