No nyt se sitten jouduttiin sulkemaan! Miten tämän selittää kaikille uskollisille kävijöille, jotka ovat tulleet tämän nautinnon perässä ties kuinka kaukaa?
Ei siinä vain mikään auttanut. Lettukojun luukut oli lyötävä kiinni kesken päivän, sillä taivas Lammasjärven yllä vaihteli mustan eri sävyissä ja puuskat heiluttivat puita uhkaavasti. Ennen rajuilman puhkeamista ennätin onneksi saada viimeisen letun ja syödä sen männyistä lentäviä käpyjä väistellen.
Taiteellisessa mielessä säätila ei osunut aivan kohdalleen, sillä myrskyaiheista musiikkia kuultiin jo vuorokautta aiemmin. Taiteessahan myrsky on aina ollut mitä mainioin aihe. Viimeksi lauantai-iltana kuultiin Beethovenin Pastoraalisinfonia, jonka lopussa riehuu ukkosmyrsky ennen kuin sitten koetaan ”iloisia ja kiitollisia tunteita myrskyn jälkeen”, kuten Beethoven otsikoi.
Jo ensimmäisen viikon jälkeen voidaan olla yksimielisiä siitä, että festivaalin järjestäminen kannatti. Vielä kesän alkaessakaan ei voitu tietää, mihin suuntaan tilanne etenee, mutta Kuhmossa uskaltauduttiin ottamaan riski. Monenlaisia lisäjärjestelyjä tämä vaati, mutta vaihtoehtona ollut kahden peräkkäisen festivaalin peruminen olisi sekin tuntunut mahdottomalta. Kun Kamarimusiikki on selvinnyt jo viiden vuosikymmenen ajan, se selviytyy kyllä yhdestä poikkeusfestivaalistakin.
Kävijöitä on voitu ottaa vain puolet normaalista. Mutta kun se puoletkin on yli 8 000, niin onhan tässä jo melkoisesta juhlasta kysymys. Eikä onnistumista edes voida mitata numeroilla. Vaikka konsertissa olisi vain yksi kuulija, musiikin luoman inhimillisen yhteyden vaikutus voi olla hänelle käänteentekevän tärkeä.
Tällä erää blogin pitäminen päättyy tähän, sillä joudun siirtymään toiseen tapahtumaan kirjoittamaani konserttinäytelmää ohjaamaan. Tästäkin asiasta voi syyttää koronaa: esityksen piti olla jo viime vuonna, mutta silloin kaikki peruttiin ja nyt se siirtyi juuri Kamarimusiikin ajalle.
Mietin pitkään, mikä olisi sopiva tapa viettää viimeistä festivaali-iltapäivää. Sitten keksin: minäpä pyydän yhden maailman hienoimmista jousikvarteteista soittamaan Beethovenia ihan vain minulle. Hyvä idea! Ja tuossa se nyt soittaa juuri tätä kirjoittaessani.
No, oikeasti törmäsin Danel-kvartettiin juuri kun se etsi tilaa ylimääräiselle harjoitukselle, ja minä tietysti tarjosin näin sunnuntai-iltana varsin tyhjillään olevaa lehdistötilaa. Nyt Danel-kvartetti sitten soittaa lähes kosketusetäisyydellä. Myöntäkää pois, että olette ainakin hiukan kateellisia.
Tällaista voi sattua vain Kuhmossa.
Juhani Koivisto, lehdistöpäällikkö