Vieläkö kaipaatte Kontion koulun salia? Viime vuonna tuntui Kuhmoon tullessa haikealta, kun rannalla oli vain vihreä kumpu sillä kohdalla, missä oli vuosikymmenien aikana koettu unohtumattomia elämyksiä. Täytyy tunnustaa, että tänä kesänä olen tuskin ajatellut koko asiaa. Muistot ovat tallessa, eikä niiden ylläpitämiseen tarvita seiniä. Olen istunut tyytyväisenä Lentua-salin mukavilla penkeillä haikailematta voimistelusalin tunnelmaa ja muovituoleja.
Kuhmo-talohan on kansallinen aarre, ihmeellisen hienosti soiva ja kauneutensa kohta kolmen vuosikymmenen ajan säilyttänyt musiikkipyhättö. Itse asiassa sali tuntuu nyt jopa entistä kauniimmalta. Kuhmo-talon johtaja Mikko Nortela kertoikin, että salin valoja on uudistettu. Muutos on onnistunut, katsokaapa vaikka miten katon sivujen sininen valo luo suorastaan katedraalimaisen vaikutelman tilan jatkumisesta korkeuksiin.
Pian on jo neljä vuosikymmentä ensimmäisistä konserttielämyksistäni Kuhmossa. Jonkinmoinen määrä kamarimusiikkia on näinä vuosina tullut kuultua, joten ymmärrettävästi haluan nykyisin kuulla jotain uutta ja erilaista.
Sitä oli parhaimmillaan keskiviikkoiltana kuultu Sebastian Fagerlundin pianotrio Remain. Valloittava teos, värejä, voimaa, tunnetta, suuria eleitä, kuten aina Fagerlundin musiikissa. Ei mikään ihme, että hän on kansainvälisestikin yksi kiinnostavimpia säveltäjiä. Remain saa muuten heti lisää esityksiä, se kuullaan jo elokuussa Ahvenanmaalla.
Pelkästä kamarimusiikista ei kulttuuri-ihminenkään elä. Tarvitaan myös piirrosfilmejä. Marc Danel vinkkasi, että kannattaa etsiä Youtubesta hakusanoilla ”Winnie the Pooh russian version”. Sieltä tulee vastaan varsin omaperäinen Nalle Puh -elokuva, johon musiikin on tehnyt Kuhmon tämän kesän kiinnostavimpiin kuuluva säveltäjä Mieczysław Weinberg. Tätä lajia muuten pääsi harjoittamaan myös Weinbergin ystävä Dmitri Šostakovitš. Jos etsitte hakusanoilla ”The silly little mouse”, pääsette nauttimaan piirrosfilmistä vuodelta 1940.
Nyt nähdään jo, että Kuhmon Kamarimusiikki on selvinnyt viimeisistä koettelemusten vuosista täysissä voimissa. Vastaan tulee jatkuvasti tyytyväisinä hymyileviä ihmisiä, tunnelma on lämmin, ja raja-aita esiintyjien ja yleisön välissä on Kuhmolle tyypilliseen tapaan olematon. Aamulla Salakamarissa kiinnostavasti Weinbergista puhunut Marc Danel muistuttikin, että hänelle voi aina tulla puhumaan. Niin täällä voi todellakin tehdä, uudet taiteelliset johtajatkin ovat varsin helposti lähestyttäviä ja saavat suoraa palautetta kuulijoilta. Aamutilaisuuksien vetäjänä olen tullut yleisölle tutuksi, ja minullekin kerrotaan usein sekä kiitoksia että parannusehdotuksia. Mikäpä sen hienompaa! Täällä voimme kaikki kahden viikon ajan olla samaa kamarimusiikkiperhettä.
Juhani Koivisto, lehdistöpäällikkö