Kunnon Kuhmoturistilla on aina mukanaan lista täällä ehdottoman välttämättömästi tehtävistä asioita. Musiikillinen muistilistani oli tällainen: ”Brahmsin pianokvartetto, Forelli-kvinteton, Messiaenin Aikojen lopun kvartetto, mikä tahansa kappale Nino Gvetadzen soittamana”. Viikossa olen rastittanut joka kohdan.
Useimmilla on vielä toinen lista, jossa on ulkomusiikillisia välttämättömyyksiä. Taskussani kulki tällainen paperi: ”Rönttösen syöminen, uinti Lammasjärvessä, kävely Pajakkakosken rannalla, kymmenen kilometrin lenkki Haatajanjärven maalaismaisemien kautta”. Ja sitten on vielä yksi kohta, johon en ole saanut suoritusmerkintää.
Sekä Aikojen lopun kvarteton että kympin lenkin kohdalle vedin rastin eilen. Mutta eivät nekään olleet sellaisia kuin ennen. Kvartetto ei nimittäin tuntunut yhtä hyvältä kuin aikanaan, vaan paljon paremmalta. En ole vieläkään toipunut täysin Antti Tikkasen viulun ylimaallisesta soinnista teoksen lopussa. Juoksulenkki taas oli muuten entisellään, mutta ylämäkiä oli selvästi tullut lisää kahden vuoden aikana.
Parasta Kuhmossa on tietenkin se, että noiden listalla olevien pakollisten kappaleiden lisäksi korviin osuu aina jotain aivan uutta. Miten ihmeessä Georges Onslow’n musiikki on voinut päästä unohtumaan? Ehkä se vain ei ole saanut yhtä tehokkaita tulkintoja kuin jousikvintetto lauantaina. Onslow’n musiikkihan on mitä taidokkainta, vaihtelevinta ja puhuttelevinta. Enkä ollut edes loppuunmyydyssä salissa vaan seurasin esitystä sähköisen yhteyden kautta.
Vielä yksi rasti on vetämättä. Maankuulua haukiburgeria en ole päässyt maistamaan, niitä kun ei enää saakaan torigrillistä. Haukipurilaisen perässä pitäisi nykyisin lähteä Kalevalakylään, mutta en kerta kaikkiaan ennätä. Tämän pettymyksen aion kestää. Tai ehkä en sittenkään. Tiedätte siis mistä on kysymys, jos lähiaikoina näette jonkun kiitävän polkupyörällä kohti Kalevalakylää nopeusvalvontakameroiden välkkyessä.
Juhani Koivisto, lehdistöpäällikkö