Kolme päivää Kuhmossa takana. Juurilta on lähdetty ja aika on lentänyt kuin siivillä. Ajan määrite on itse asiassa tuntunut kuin veteen piirretyltä viivalta. Noin kello kolmelta sunnuntain ja maanantain välisenä aamuyönä matkani Helsingin päärautatieasemalta tuli päätökseen Kamarimusiikkikeskuksen parkkipaikalle. Pienet väliunet, kauluspaita päälle ja kohti festivaalitoimistoa.
Lukuisia Kuhmon Kamarimusiikin työntekijöitä oli iloisesti vastassa. Mielikuva Kuhmon yhteisöllisestä ilmapiiristä piti täysin paikkaansa. Moni kertoi olleensa jo lukuisia vuosia mukana Kuhmon Kamarimusiikin järjestämisessä, jotkut ensimmäistä tai toista kesää. Kuka olikaan vuorollaan kanssani keskustelemassa, huomasin, että tätä työtä tehdään suurella intohimolla ja asiaankuuluvalla ammattimaisella otteella!
Ensimmäiset päivät ovat olleet ennen kaikkea uuden oppimista ja omaksumista. Tutustumista ympärillä oleviin ihmisiin. Kuuntelua ja kuulemista.
Suuressa tuotannossa liikkuvia palasia on paljon ja tilanteisiin reagoitava nopeasti. Yhteistyöllä asiat saadaan tyylikkäästi hoidetuksi, vaikka pää saattaa mennä välillä pyörälle. Esimerkkinä, kertooko tämä enemmän suuntavaistostani vai Kuhmon tieinfran sekavuudesta, että olen onnistunut pariinkin otteeseen ajamaan ohi polkupyörälläni Kuhmo-talon, Salakamarin ja festivaalitoimiston välisissä risteyksissä? No, jokainen voi tehdä tästä oman tulkintansa.
Edellä mainituista pienistä vastoinkäymisistä huolimatta työpäivät ovat sujuneet oikein mukavasti. Muun muassa Musiikin ytimessä -tapahtumat ovat kuuluneet jokapäiväiseen työnkuvaan, ja tiistaiseen runolaulaja Ilona Korhosen ja tämänaamuiseen nokkahuilisti Erik Bosgraafin haastatteluihin saapui mukavasti väkeä Salakamarin penkeille kuulemaan taiteilijoiden mietteitä musiikista.
Minua on jotenkin aina kiehtonut ennen kaikkea se, millaisena musiikin maailma näyttäytyy taiteilijalle ja miten tätä kautta taiteilija luo omanlaistaan musiikkia. Artistit ovat kyseisten aamunavauksien aikana avoimesti kertoneet itsestään ja näkemyksistään, mikä on tehnyt haastatteluista sisällöltään erittäin hedelmällisiä. Tämä on ehkä yksi niistä syistä, miksi viihdyn täällä musiikin ja tapahtuman parissa. Mielenkiintoisia dialogeja inspiroivan musiikin parissa.
Luulen, että kuitenkin nuo aamunavaukset muistuvat ennen kaikkea mieleen tapahtuman positiivissävyitteisestä luonteesta tulevaisuudessa festivaalin päätyttyä. Aurinko on paistanut lämpiminä kesäaamuina ja edes hyttyset eivät ole vielä liialti haitanneet. On ollut ilo vaihtaa ajatuksia ennen ja jälkeen aamunavausta festivaalivieraiden kanssa, ja samalla onnekseen huomata, kuinka kyseiset aamunavaukset herättävät monipuolista keskustelua taiteilijoiden ja yleisön välillä! Ja vau, olihan meillä upeat yhteislaulut heti tiistaina Ilona Korhosen johdattelemana!
Ilona Korhosen runolaulun kävin kuuntelemassa tänään Tuupalan alakoulussa. Ihailin hänen taidokkuuttaan nimenomaan esiintyvänä taiteilijana: kuinka hän käveli ympäriinsä Tuupalan alakoulun lavan ulkopuolella aivan yleisön vieressä esiintymisensä ajan. Samanaikaisesti hän kertoi laulullaan tarinaansa, kunnes päätti esityksensä suosionosoitusten jälkeen yleisön keskuuteen – aivan kuin me kaikki muutkin, kuulemaan seuraavaa esitystä.
Erik Bosgraafin virtuoosimaista nokkahuilun soittoa kuuntelin puolestaan Kuhmo-talossa. Hänen teoksen taustatarinan ja upean tulkinnan perusteella välittyi elämän rajallisuus niin lempeiden kuin dramaattisten sointivärien kautta. Erik painotti haastattelussaan aamulla, että hän uskoo musiikin olevan ennen kaikkea kuuntelijan oma subjektiivinen kokemus, jonka kuullessaan ymmärrämme musiikkia aina sellaisenaan kuin se on. Tähän etenkin keskityin kuunnellessani hänen konsertissa.
Kyseisiin konsertteihin ja aamunavauksiin pohjautuvan reflektion tuloksena koin saavani jälleen tärkeitä kokemuksia tällä henkilökohtaisella elämän mittaisella matkalla musiikin parissa. Siitä, mitä kaikkea odottamattomia emootioita taiteilijoiden monipuoliset esitykset meissä henkilökohtaisesti voikaan herättää omassa subjektiivisessa viitekehyksessään. Sekä tietysti havaintoja taiteilijoista heidän musiikkinsa takaa, kuten miksi heidän säveltämä teos tai tapa toimia musiikin parissa on aina omanlainen maailma jokaisen taiteilijan kohdalla.
Ja sitä, mitä voimmekaan oppia yhteisen dialogin aikana ympärillä olevasta musiikista!
Seuraavia festivaalipäiviä tässä kovasti odotellessa ja voi että, minkälaisia musiikillisia seikkailuja ne varmasti tuokaan! Onneksi meitä on myös säät suosineet ja toivotaan niiden pysyvän yhtä aurinkoisina! Uimassakin olen käynyt Kainuun kauniissa kesämaisemissa ja sinne jälleen seikkailen tänään näin pitkän festivaalipäivän päätteeksi! Tie läheiseen uimarantaan on lähes täysin suora, ilman niitä pahuksen risteyksiä!
Kiitos päivästä!
Terkuin, Niko Huusko
tiedottaja