Kuhmon yleisö rakastaa Sibeliusta ja tangoja: viikon kysytyimmät konsertit ovat tämän päivän Sibelius-tilaisuudet ja keskiviikon Piazzolla-konsertti.

Tämä ei ollut se yllätys, jos ei nyt yllättävänä pidetä sitä, että ihmiset haluavat edelleen kuunnella Sibeliusta, vaikka juhlavuoden aikana tarjontaa on ollut todella paljon. Mutta tällaisia yhdistelmiä ei kuulekaan missään, sillä nyt Sibelius asetetaan rinnakkain aikalaistensa kanssa. Ja jos jaksaa kuunnella koko päivän konsertit, voi seurata mestarin koko pitkän elämänkaaren syntymästä kuolinvuoteen. Vuodelta 1865 ei ymmärrettävästi ole tarjolla Sibeliuksen omia sävellyksiä, joten aamukonsertissa kuullaan, miten Liszt, Berlioz ja Brahms juuri sinä vuonna sävelsivät. Päivän päätteeksi tarjotaan vielä Sibeliuksen aivan viimeiset sävelet. Muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa Sibelius teki orkesterisovituksen laulusta Kom nu hit, död. Silloin hän ei enää pystynyt kirjoittamaan, vaan saneli sovituksen Jussi Jalakselle.

Yleisön kiihkeä suhde tangoon taas on käynyt ilmeiseksi jo monena kesänä. Astor Piazzollan musiikki on aina nostanut tunnelman kattoon, oltiin sitten konserttisalissa tai kirkossa. Myös muusikot näyttävät innostuvan kovasti Piazzollasta, liikutaanhan hänen musiikissaan jännittävällä tavalla klassisen ja populaarikulttuurin rajoilla. Esiintyjistä voi nähdä, millainen nautinto on päästä klassisten esityskäytäntöjen ahtaista parsista vapaamman ilmaisun vehreille laitumille.

Festivaalin järjestäjät kokevat yllätyksiä jatkuvasti. Kuten eilen löytäessään tieltä esiintymisasuun kuuluvan kengän ja nähdessään auton ajavan sen yli. Tai kuullessaan, että esiintyjä on kadottanut housunsa. Mutta näistähän yleisön ei tarvitse tietää mitään.

Mutta nyt lopulta se yllätys, joka koskee yleisöä. Sunnuntain päätteeksi kuultiin järisyttävän väkevä, suorastaan selkäpiitä karmiva oopperakohtaus. Miten vahvaa ja elävää musiikkia! Ja sen oli tehnyt säveltäjä, jota ainakin itse olin pitänyt taitavana, mutta hiukan kuivakkaana.

Kyseessä oli Paul Hindemith ja kohtaus oopperasta Mörder, Hoffnung der Frauen. Vielä esityksessäkin oli yllätys, sillä sopraano Mari Palosta löytyi aivan uusia dramaattisia ulottuvuuksia.

Sellainen on musiikin ihmeellinen maailma. Kaikkien mestariteosten kuulemiseen ei riitä 30 vuotta festivaaleja, tuskin edes koko ihmisikä. Epäilemättä jossain odottaa vielä uusi yllätys.

Juhani Koivisto, lehdistöpäällikkö