1970-LUKU
KUHMON KAMARIMUSIIKKI 1970-LUVULLA
Alkuvuosien hitaan varttumisen aika. Niukat resurssit: pienet rahat, talkootyö läpi linjan; sekä taiteellinen suunnittelu Helsingissä että käytännön organisointi Kuhmossa kummassakin yksien ihmisten oman työn ohessa vastattavana. Innostuksesta ja tahdosta ei puutetta. Festivaali henki nuoruutta, tinkimätöntä taiteellista pyrkimystä, musiikin huumaa metsien ja järvien sylissä. Järjestelyissä valttina improvisointi, muodoista vapaa yksinkertaisuus ja lämmin ystävällisyys. Vuosikymmenen lopussa festivaali kansallisesti tunnettu ja tunnustettu. Seppo Kimanen lainassa Helsingin juhlaviikoilla vuosikymmenen vaihteen vuodet.
1970
Seppo Kimanen päiväsi opiskelukaupungissaan Detmoldissa kirjeen kuhmolaiselle hammaslääkärille, paikallisen musiikkiyhdistyksen puuhanaiselle 13. päivänä huhtikuuta 1970. Siinä hän kysyi kuhmolaisilta muun muassa: ”Allekirjoittanut sekä ryhmä nuoria huipputason taiteilijoita etsimme paikkaa, jossa voimme pitää musiikkikurssit ja kamarimusiikkifestivaalin kesällä heinä-elokuun vaihteessa. Idea on jokseenkin ainutlaatuinen toteutettuna Suomessa… Onko mahdollista saada kyseisen idean toteuttamiseen tarvittavat puitteet Kuhmosta? Olisitteko mahdollisesti te tai joku muu henkilö siellä niin palavasti kiinnostuneita, että panisitte asian alulle?”
Heinäkuun alussa Kimasen idea oli totta – kourallinen hänen opiskelutovereitaan aloitti Kuhmon kirkossa soittamalla Telemannin G-duuri-konserton neljälle viululle. Sen esittivät Risto Paalanen, Yoshiko Arai, Yoshiko Osumi ja Danielle Möckel. Lehdet kirjoittivat, että yleisö oli ”Kuhmon oloihin nähden runsas”.
Ensimmäisen musiikkileirin henkilökuntaan kuuluivat edellisten lisäksi Rainer Möckel, Tero Airas, Seppo Kimanen, Jari Sinkkonen, Jorma Sauros, Markku Paalanen, Risto Vähälä, Risto Lappalainen ja Kari Aronsson.
Kahdeksassa konsertissa kävi yleisöä yhteensä 800 henkeä. Avustusrahaa tapahtuma sai Kuhmon kunnalta 700 markkaa. Juhlien päätteeksi jäljelle jääneet kympit Seppo Kimanen jakoi tasan Kuhmoon tulleiden taiteilijoiden kesken.
1971
Kuhmon toisilla Kamarimusiikkijuhlilla käytyään Tokion sinfoniaorkesterin konserttimestari Takeshi Hidaka totesi, ettei hän ole vielä koskaan nähnyt tällaista musiikkikurssia luonnon keskellä, kaukana kaupungeista. Hidakan mielestä suomalaiset muistuttivat temperamentiltaan japanilaisia, oppilaat olivat ahkeria ja musikaalisia – ehkä liian rauhallisia ja pidättyväisiä. Vuonna 1971 leirillä oli 22 oppilasta (puolet enemmän kuin ensimmäisenä kesänä). Oppilaista kymmenen oli Kuhmosta.
Trio Tateno esiintyi Kuhmossa ensimmäistä kertaa: siinä soittivat Yoshiko Arai, viulu, Seppo Kimanen, sello ja Izumi Tateno, piano. Yhdessätoista konsertissa yleisöä oli 1 350 henkeä. Lippujen hinnat olivat neljä markkaa ja yksi markka. Avustuksia tapahtuma sai Kuhmon kunnalta ja Oulun läänin taide-toimikunnalta yhteensä 4 000 markkaa.
1972
Oli ankara hellekesä, oppilaat ja opettajat hikoilivat luokissa. Harjoitukset keskittyivät lähes yöhön. Viikon konserteissa esitettiin 40 teosta, romanttinen tyylisuunta oli suosituinta. Leiriläisten määrä oli kasvanut jo 54 oppilaaseen. Läänin taidetoimikunta avusti 3 500 markalla, kunta 2 000 markalla. Juhlien ja leirin kokonaisbudjetti oli 17 500 markkaa.
1973
Amerikkalainen pianisti Edward Auer saapui yllätysvierailulle Kuhmoon, piti ylimääräisen konsertin ja jäi opettamaan musiikkileirille. Viisi vakinaista harrastajaa ja viisi hätäapulaista hoiteli leirin ja juhlien asioita. Musiikkileirin kylkeen tuli jäädäkseen kuhmolaisille lapsille tarkoitettu musiikkileikkikoulu, joka opettaa säveltapailua ja rytmiä. Musiikkileikkikoululaisia oli 23. Yleisöä oli 1 600, budjetti kasvoi inflaation verran.
1974
Perukkakonsertit pidettiin Lentiiran kirkossa ja Koskenmäen Vesan talossa. Taiteilijat kehuivat Vesan talon akustiikkaa, mutta kuulijoita tuli paikalle vain 13. Paikallinen isäntä Oiva Korhonen selitti yleisön vähyyttä: ”Jokainen täällä tiesi kamarimuusikkojen tulosta, mutta ennakkoluuloja oli tällä kertaa niin paljon, että nuotta- ja kalamatkat satutettiin perjantai-illaksi (konsertin ajankohtaan).”
Neljä ensimmäistä vuotta Kuhmon Kamarimusiikin konsertit pidettiin Piilolan koulun juhlasalissa, vuonna 1974 siirryttiin ala-asteen upouuteen rakennukseen. Avajaiskonsertti oli 28. heinäkuuta, Izumi Tateno soitti Lisztin h-mollisonaatin. Leirin ohjelmaan tuli kamarimusisoinnin opetus instrumentaaliopetuksen rinnalle. Avustajien joukkoon oli jo edellisvuonna tullut Kainuun maakuntaliitto – nyt avustukset kirjoitettiin ensimmäisen kerran viisinumeroisin luvuin, yhteensä summa oli 10 600 markkaa. Yleisöä kävi 2 000 henkeä.
1975
Finland Festivals -yhdistyksen johtokunta vieraili Kuhmossa, piti iltamien väliajalla kokouksen ja hyväksyi Kuhmon Kamarimusiikin yhdistyksen jäseneksi. Päätös oli hyvin merkittävä koko juhlien kehitykselle: avustukset kasvoivat, tiedotusvälineet kiinnostuivat, opetusministeriö osallistui ensimmäisen kerran kustannuksiin.
Konserttien ohella kokeiltiin yleisöluentoja, kunniavieraana oli professori Erik Tawaststjerna, joka esitelmöi Sibeliuksen kamarimusiikista. Juhlien yleisömäärä kohosi 3 100:aan.
1976
Liittyminen Finland Festivals -ketjuun tuotti tulosta: valtakunnalliset lehdet olivat ensimmäistä kertaa seuraamassa tapahtumia ja konserteissa kävi 7 000 kuulijaa.
Vuoden säveltäjävieras oli Joonas Kokkonen. Eli Goren ja William Pleeth olivat ensimmäisen kerran Kuhmossa ja toivat tullessaan juhlien ensimmäiset Stradivariukset.
Kamarimusiikin Kannatusyhdistys aloitti toimintansa. Sen yhtenä päätavoitteena oli uuden konserttiflyygelin hankkiminen. Ensimmäisen flyygelin Kuhmoon oli hankkinut Kuhmon kunta 1960-luvun loppupuolella kovan poliittisen kinastelun jälkeen. Äänestyksen jälkeen flyygelin kannattajat voittivat – vastaehdotuksena oli sorvin hankkiminen Kuhmon ammattikouluun. Seuraava kunnan flyygeli tuli jo vuonna 1973 Kontion ala-asteelle koulun varusteena.
BBC:n sinfoniaorkesterin konserttimestarin Eli Gorenin mielestä oppilaiden ja opettajien välillä vallitsi hämmästyttävän hyvä henki, hämmästyttävää oli hänen mukaansa myös oppilaiden lahjakkuus. Avustuksia Kamarimusiikki sai 85 000 markkaa, Kuhmon kunnalta ja opetusministeriöltä tuli yhteensä yli 60 000 markkaa.
1977
Uusi Steinway-flyygeli tuli Kuhmoon, mutta kaksi kolmannesta sen hinnasta oli vielä keräämättä. Säveltäjävieraana oli japanilainen Michio Mamiya, joka toi kuultavaksi kaksi kantaesitystäkin.
Yleisöä kävi noin 10 000 – joukossa oli myös rouva Sarolta Kodály Unkarista kuuntelemassa miehensä säveltämää musiikkia.
Viikon alussa äänitettyä live-levyä myytiin kioskissa jo loppuviikolla. Iltamat olivat loppuunmyydyt, ja samalla ne saavuttivat kestoennätyksen: seitsemän tuntia.
Juhlien ”isä” Seppo Kimanen isännöi juhlia tällä erää viimeisen kerran. Hänet oli juuri nimitetty Helsingin Juhlaviikkojen toiminnanjohtajaksi. Tehtäviä Kuhmossa lupautui jatkamaan kolmikko Yoshiko Arai – Tuulikki Karjalainen – Annukka Norta. ”Kuhmon Kamarimusiikilla on horjumaton asema maamme kulttuuritapahtumien eturivissä”, sanoi Seppo Kimanen lähtiessään.
Avustusten summa oli noussut jälleen yhden pykälän. Opetusministeriö ja Kuhmon kunta avustivat molemmat yli 70 000 markalla, loput 166 000 markan avustussummasta tuli Oulun läänin taidetoimikunnalta ja Suomen Kulttuuri-rahastolta.
Juhlien tunnuksiin, esitteisiin, julisteisiin ja konserttisalin seinämiin ilmestyivät kuusitunnukset.
1978
Avajaiskonsertissa Kuhmon kirkossa oli yleisöä 700 henkeä ja Lentiiran kirkossa 300. Viikon aikana oli yhteensä 29 konserttia, joista viisi ”perukassa”. Lisäksi Kuhmon taiteilijat kävivät pitämässä kaksi konserttia Kuhmon ulkopuolella. Vuoden säveltäjänimi oli Aulis Sallinen, toisena säveltäjänimenä oli Schubert.
Kaikki Kuhmosta musiikkileirille hakeneet hyväksyttiin oppilaiksi, mikä periaate jatkuu yhä. Muualta tulleet soittivat kamarimusiikkia yhtyeissä. Heistä koottiin myös kaksi oppilaskonserttia, joita Eli Goren ja Erkki Rautio johtivat. Musiikkileikkikoululaiset mukaan lukien leirin oppilaita oli yli 200, heistä neljännes kuhmolaisia.
1979
Vietettiin juhlavuotta. Kuhmon Kamarimusiikki soi kymmenennen kerran. Seitsenpäiväisestä juhlasta siirryttiin ensimmäisen kerran konsertoimaan kymmenen päivän ajan.
Juhlaesitteessä kirjoitti Jeremy Parsons: ”Kuhmon Kamarimusiikki on luonut itselleen erikoisaseman suomalaisessa musiikkielämässä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on kaksi musiikkijuhlaa muuttanut koko asennoitumisemme musiikkiin – Kuhmo ja Savonlinna.” Hänen mukaansa Kuhmon omaleimaisin saavutus on se, että muusikko ja musiikin ystävä kohtaavat täällä rakkauden ilmapiirissä.
Gidon Kremer tuli ja ihastui. Kaksi vuotta ensitulemisensa jälkeen hän perusti Kuhmon mallin mukaan omat musiikkijuhlansa Lockenhausiin Itävaltaan.
Vuoden säveltäjäniminä olivat Arvo Pärt ja Ludwig van Beethoven. Yleisöä konserteissa kävi noin 15 000 henkeä. Ensimmäisen kerran järjestettiin konserttien oheen taidenäyttely. Kahden kainuulaistaiteilijan, Matti Koskelan ja Niilo Hyttisen, töitä oli esillä ammattikoululla.
Avustuksia tuli yhteensä 231 200 markkaa. Ulkomaiset lehtimiehet löysivät Kuhmon, samoin TV. Ohjelman Kuhmosta tekivät Suomen ja Ruotsin televisiot.