1990-LUKU
KUHMON KAMARIMUSIIKKI 1990-LUVULLA
Festivaalin rakenteet kestivät vuosikymmenen alun vaikean talouslaman. Ihana Kuhmo-talo valmis kesällä 1993. Toiminnanjohtaja lainassa taiteen keskustoimikunnan puheenjohtajana 1990-94. Kuhmon Kamarimusiikin mainetta maailmaan metropoleissa levittivät festivaalin lisäksi Yoshiko ja Seppo Kimasen suunnittelemat Kuhmon kamarisolistien konsertit. Kuhmon kamarimusiikin osaamiskeskus Virtuosi perustettiin valtioneuvoston päätöksellä 1998. Festivaalin 30-vuotisjuhlan yhteydessä 1999 todettua: musiikin voima ja luottamus korkeaan taiteelliseen tasoon festivaalin menestyksen perusta.
1990
Kuhmon Kamarimusiikin 21. kesä päättyi surullisissa tunnelmissa kahteen muistokonserttiin. Juhlien monivuotinen ystävä Radu Chisu kuoli äkillisesti aiemmin talvella ja kohta juhlien alettua saatiin suruviesti viulutaiteilija Oleg Kaganin poismenosta. Kamarimusiikkiyleisö osoitti kaipaavansa syvästi molempia taiteilijoita.
Vaikeuksien kautta voittoon, saatettiin todeta juhlien jälkeen, sillä sairastumisista ja peruutuksista huolimatta juhlien taiteellinen taso pystyttiin pitämään entisellään. Kuhmon kuuluisa henki osoitti voimansa niin taiteilijoitten kuin järjestäjienkin keskuudessa ja loi innostavan ilmapiirin vaikeuksien keskellä. Oli suoranainen ihme, että juhla pystyttiin viemään läpi lähes alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti. Kun yleisökin jälleen kerran innostui ylittämään entiset ennätykset, yli 40 000 kuulijaa, voitiin sanoa kesän todella onnistuneen yli kaikkien odotusten.
Juhlien hallitsevimpana teemana soi veljeskansamme Unkarin musiikki, jota esitettiin ruhtinas Esterházyn hovista nykypäivään mustalaisrytmejäkään unohtamatta. Haydnin, Lisztin, Bartókin, Kodályn ja Dohnányin musiikin ohella Kuhmossa oli ainutlaatuinen tilaisuus tutustua Unkarin ja koko Euroopan johtaviin säveltäjiin kuuluvien György Kurtágin, Lázsló Vidovszkyn ja Attila Bozayn musiikkiin heidän omina tulkintoinaan.
Unkariin liittyy myös Johannes Brahms, jonka koko kamarimusiikkituotannon kuulimme festivaalin aikana. Brahmsin esikuvana taas oli Johann Sebastian Bach, jonka musiikki soi tänä kesänä myös tavallaan unkarilaisuuteen liittyvänä temaattisena urkupisteenä.
Kuhmossa on perinteisesti esitetty ulkoeurooppalaista musiikkia ja nyt oli pitkästä aikaa korealaisen musiikin vuoro. 15 taiteilijan ryhmä Korean klassisen musiikin keskuksesta esitti näytteen Korean uskomattoman rikkaasta musiikkikulttuurista.
Kuhmossa aloitti toimintansa improvisoidun musiikin työpaja, jota johti Heikki Sarmanto. Siinä pyrittiin lähinnä rytmiin perustuen etsimään musiikillista synteesiä, jossa erilaiset kulttuuripiirit ja erilaiset muusikot kohtaavat tuottaakseen kaikille ymmärrettävää ja lähestyttävissä olevaa musiikkia.
Ohjelmassa muistettiin myös auringonpimennys, joka 22.7. oli Kuhmossa 95-prosenttinen. Tätä ainutlaatuista tapausta odoteltiin Kontion koululla Haydnin ”Aurinko”-kvartettoja kuunnellen. Aamuyöllä Lammasjärven rannalle kokoontunut konserttiyleisö koki pimennyshetkellä yhdessä ainutlaatuisen tunnelman, vaikka aurinko suurimmaksi osaksi valitettavasti pysyttelikin pilviverhon takana.
Kamarimusiikin taiteilijakunnan taso oli korkea ja nuorekas. Laulajia oli tavallista enemmän ja poikkeuksellisen paljon oli nuoria, kansainvälisen uransa alussa olevia muusikoita. Joukossa oli kolme huippukvartettia: Britten Englannista, Nomos Saksasta ja Camerata Puolasta. Juhlien perusrungon muodostivat monivuotiset, uskolliset Kuhmon-kävijät.
Vaikka taiteellisella puolella oli peruutusten takia vaikeuksia, sujui käytännön organisaatio paremmin kuin koskaan. Yleisömenestys takasi vuodelle myös taloudellisesti tyydyttävän tuloksen. Torikatu 39:stä ostettu oma kiinteistö vakiinnutti vihdoin konkreettisesti kamarimusiikkijuhlien aseman Kuhmossa.
Kokonaisbudjetti oli 4,5 miljoonaa markkaa.
1991
Kuhmon 22. juhla oli lämminhenkinen peruskamarimusiikkijuhla. Koleasta kesästä huolimatta niin taiteelliset kuin yleisömäärälliset tavoitteet saavutettiin erittäin hyvin. Yleisön joukossa ulkomaalaisten osuus on selvästi lisääntynyt ja vakituiset kamarimusiikin ystävät tulevat Kuhmoon yhä kauempaa pitäen kamarimusiikkijuhlaa kohtauspaikkanaan ja jonkinlaisena kamarimusiikin mekkana. Ohjelmatarjonnan runsaudessa Kuhmon kanssa onkin vaikea kilpailla ja varsinkin tänä vuonna, kun luonto ei ollut parhaimmillaan, tarjonnan runsaus ja poikkeuksellisen korkea taiteellinen taso pelastivat juhlat.
Juhlien pääteemana oli saksalaisen kielialueen musiikki ja ajankohtaisuudellaan se sai vastakaikua sekä soittajissa että yleisössä. Ludwig van Beethovenin viulusonaatit saivat eri esittäjistään loistavat tulkit ja Felix Mendelssohnin kamarimusiikkiin tutustuttiin huippukvartettien esityksinä.
Vastakohtana ja täydennyksenä pääteemalle kuultiin ranskalaisten Charpentierin, Debussyn ja Ravelin musiikkia sekä muita kielialueita edustavia säveltäjiä aina Etelä-Amerikkaa ja Afrikkaa myöten.
Festivaalipäivän aamu alkoi kirkossa vanhalla musiikilla, iltapäivisin kuultiin tämän vuosisadan musiikkia ja iltaisin konserttilavalle astuivat klassikkojen ja romantikkojen esittäjät, monenlaiset musiikilliset maratoonarit ja jopa sansibarilainen taarab-orkesteri.
Uutuutena kuultiin klo 13 Mielimusiikkini-sarja, jonka esiintyjät olivat itse valinneet ohjelmansa ja myös kertoivat konsertissa miksi. Toisen viikon iltapäiväkonsertit muodostivat musiikkileirin oppilaiden esitykset otsikolla Päivän inspiraatiot.
Toinen uutuus oli uusien jousisoittimien näyttely Kuhmon kirjastossa. Esillä oli Pariisin kansainvälisessä viulunrakennuskilpailussa palkittuja soittimia, joita yleisö sai kokeilla. Rakentajat itse pitivät esitelmiä taiteestaan ja yleisön kiinnostus oli suuri.
Musiikkia ja urheilua ei helposti liitetä yhteen, mutta Kuhmon Kamarimusiikki todisti jälleen kerran uudistumiskykynsä aloittamalla 22. kamarimusiikkikesän musiikkialan ammattilaisille tarkoitetulla kansainvälisellä tenniskilpailulla. Osanottajia kilpailussa oli 20 ja sen voitti ranskalainen pianisti André Gorog.
Yhteensä 83 konsertissa oli 130 esiintyjää 15 maasta ja lisäksi tulivat musiikkileiriläiset.
Juhlien talousarvio pysyi edellisten vuosien lukemissa, yhteensä 4,3 miljoonaa markkaa, ja se toteutui runsaan lipunmyynnin ansiosta. Konserteissa oli kuulijoita 39 300. Määrä jäi hieman ennätysvuosista, mutta se oli sekä odotettua että toivottuakin, sillä salit iltakonserteissa olivat täysiä eivätkä koulun tilat enempää vedä. Kulttuuritaloa odotellaan hartaasti, sillä myös ulkoisten puitteitten on saavutettava taiteilijoitten ja soittimien vaatima taso.
1992
”Kuhmon Kamarimusiikin viimeinen kesä ennen uutta kulttuuritaloa tuntui etukäteen jonkinlaiselta taitekohdalta juhlien 23-vuotisella taipaleella, joten päätin reippaasti nuorentaa tämän festivaalin taiteilijakuntaa”, sanoi Kuhmon Kamarimusiikin taiteellinen johtaja Seppo Kimanen onnistuneen juhlan päätyttyä. Tulevaisuuteen tähtäävä panostus onnistui yli odotusten. Se toi taiteellisessa mielessä uutta verta ja henkeä tapahtumaan, jonka taso näitten nuorten ansiosta kohosi. Mistään välivuodesta ei siis voida puhua. Nuoret taiteilijat yhdessä kokeneempien muusikoiden kanssa johtivat festivaalin taiteelliseen voittoon, jonka myös yleisö palkitsi täysillä saleilla.
”Tämän juhlan myötä oli helppo todeta, että tähtikulttia vastustava linjamme on ollut oikea. Kuhmon yleisö osaa arvostaa laatua ja pitkäjänteistä työtä musiikin olennaisten kysymysten parissa enemmän kuin keinotekoisesti ylihinnoiteltuja tähtiä.”
Festivaalin ohjelmasisältöä ei tänä kesänä ollut tehty mitenkään myyväksi, joten yleisömäärän jääminen hieman ennätysvuosia pienemmäksi (36 000) ei tullut yllätyksenä eikä horjuta tätä tapahtumaa. Huolimatta devalvaation aiheuttamasta menojen kasvusta muissa kohdissa onnistuttiin säästämään sen verran, että juhlien budjetti (4,1 milj. mk) saatiin tasapainoon. Se riittääkin, sillä festivaali ei pyri tuottamaan voittoa, vaan selviytymään hengissä vuodesta toiseen.
Kuhmon 23. kamarimusiikkikesä keskittyi Suomen ja lähinaapurien musiikin esittelyyn, Franz Schubertin mestariteoksiin ja italialaiseen vanhaan musiikkiin. Näiden teemojen ohella tehtiin virkistäviä poikkeamia muihin musiikkityyleihin.
Kuhmon Kamarimusiikin tilaamista uusista teoksista kantaesityksen saivat Katia Tshemberdjin jousikvartetto, Magnus Lindbergin klarinettikvintetto ja Veli-Matti Puumalan sävellys Ghirlande.
Poikkeuksellisen merkittäviä vieraita tänä kesänä olivat säveltäjä György Kurtag, jonka teos Hommage à Schubert esitettiin ensi kertaa Suomessa, säveltäjä Arvo Pärt seuraamassa teoksensa Johdantorukous esitystä ja viulunsoiton opettaja Zakhar Bron, jonka mestarikurssille saapui korkeatasoisia oppilaita eri puolilta maailmaa.
Tärkeänä uutuutena Kuhmossa toimi kesällä 1992 Nuorten viulistien näyttämö, jolle kutsuttiin esiintymään kuusi poikkeuksellisen lahjakasta alle 23-vuotiasta viulistia. Näyttämö toimii Oleg Kaganin muistosäätiön ja Imatran Voiman tuella.
Naapuriteemasta johtuen juhlilla oli runsaasti esiintyjiä sekä läntisistä että itäisistä naapurimaista. Kamariorkestereita oli kokonaista neljä: Kuhmon Virtuoosit, Moskovan Kamariakatemia, Yhtye XXI Moskova ja Pietarin Solistit. Pienyhtyeitä edustivat Jean Sibelius-, Vanbrugh- ja Vogler-kvartetit, Tshaikovski-trio ja pasuuna-piano -duo John Kenny – Paul Flush.
Viulisteista mainittakoon Isabelle van Keulen, Peter Csaba, Ilja Grubert, Christian Tetzlaff, Thomas Zehetmair sekä juuri Paganini-kilpailun voittanut Massimo Quarta ja alttoviulisteista Vladimir Mendelssohn ja Matti Hirvikangas. Sellistitkin olivat uskollisia Kuhmon kävijöitä: Natalia Gutman, Alexander Baillie, Anssi Karttunen, Jan-Erik Gustafsson ja uusi tulokas Mark Coppey. Huippupianisteilla saatiin tänä kesänä suorastaan herkutella: Grigori Sokolov, Leif Ove Andsnes, Roland Pöntinen, Staffan Scheja, Eliso Virsaladze, Juhani Lagerspetz ja Philippe Cassard.
Vokaalimusiikki oli voimakkaasti edustettuna ja Kuhmossa esiintyivät Lena Hoel, Hilde Torgersen, Marianne Hirsti, Mitsuko Shirai, Walton Grönroos ja David Aler. Uskollinen kontrabasistimme Esko Laine oli jälleen mukana, samoin klarinetistit Kari Kriikku ja Diemut Schneider.
Vuoden 1992 ohjelmiston suunnittelua leimasi odotus uudesta kulttuuritalosta ja sen mukanaan tuomat rakennemuutokset. Tämä kesä oli viimeinen vanhoissa puitteissa ja uusien konserttitilojen iloisessa odotuksessa. Talo nousikin hyvää vauhtia naapuritontille ja se luvattiin valmiiksi kesäksi 1993.
1993
Kuhmon Kamarimusiikin 24. kesä toteutui odotettua paremmin uudessa Kuhmo-talossa. Sen kaunista Lentua-salia on yleisesti kiitetty huippuluokan kamarimusiikkisaliksi, joka innoittaa sekä taiteilijoita että yleisöä. Sali täyttyi ilta toisensa jälkeen kiitollisista kuulijoista, jotka palkitsivat korkeatasoiset esitykset keskittyneellä kuuntelulla ja huumaavilla suosionosoituksilla. Jo heti ensi sävelistä kävi ilmi, että uuden salin onnistuneessa akustiikassa esiintyjien ja yleisön vuorovaikutus vain entisestään tiivistyi. Festivaalin ensimmäisenä päivänä jokainen saattoi käydä kokemassa salin akustiikan, kun siellä soi koko päivän Erik Satien yli 17 tunnin pianoteos Vexations for Piano, jonka esityksessä festivaalin pianistit olivat kukin vuorollaan lavalla. Kauan odotettu sali siis lunasti kaikki lupauksensa ja epäilevimmätkin kuulijat myönsivät Kuhmon hengen viihtyvän siellä.
Uusien tilojen ohjelmakin oli entistä monipuolisempi, sillä musiikin lisäksi tarjolla oli esitelmiä, balettia, argentiinalaista tangoa, jousisoitinten näyttely, Stefan Bremerin Kuhmo-kuvien näyttely, kiinalaista tai chi -valmennusta ja runsaasti muuta ulkoeurooppalaista kulttuuria.
Ohjelman runkona oli tietysti perinteinen kamarimusiikki ja festivaalin aikana kuultiin 88 konserttia noin 150 taiteilijan esittämänä. Ohjelmiston ytimen muodostivat Joseph Haydnin pianotriot sekä W. A. Mozartin ja Luigi Boccherinin jousikvintetot. Niiden ohella tutustuttiin Suomessa varsin tuntemattomaksi jääneeseen islantilaiseen kamarimusiikkiin.
Yksi kesän uutuuksista oli kahden salin käyttö samanaikaisesti siten, että yleisö voi vapaasti vaihtaa salia teosten välillä. Kahden vierekkäisen konserttitalon yhteistyö sujui kommelluksitta.
Nuorten pianistien näyttämö kokosi Kuhmoon viimevuotisen viulistinäyttämön tapaan seitsemän nuorta pianistia eri maista. Juhlien aikana saatiin monipuolinen näköala pianon maailmaan ja nuoret pianistit suorastaan häikäisivät taidoillaan.
Perinteisten mestariteosten rinnalla kuultiin Kuhmossa taas myös ensiesityksiä. Kuhmon Kamarimusiikin tilausteos, Toshio Hosokawan kvintetto jousikvartetolle ja kontrabassolle sekä kantaesityksensä Kuhmossa saanut Haridas Greifin sellosonaatti herättivät suurta ihastusta. Ensiesityksiä Suomessa olivat myös monet Boccherinin jousikvintetoista, Lousie Farrencin pianokvintetto ja Jonathan Harveyn Natagara.
Kuhmon Kamarimusiikissa painopiste on aina ollut itse musiikissa, mutta esittäjillä on tietysti tärkeä roolinsa. Uskollisia Kuhmon ystäviä olivat tänä kesänä mm. Eliso Virsaladze, Vladimir Mendelssohn, Peter Csaba, Isabelle van Keulen, Stephen Burns, Christian Ivaldi, Grigori Sokolov, Pavel Vernikov, Konstantin Bogino ja Lindsay-kvartetti. Uusia tulokkaita olivat mm. pianisti Andreas Haefliger ja huilisti Marina Piccinini sekä saksalainen Petersen-kvartetti. Ulkoeurooppalaisen musiikin tähtinimiä olivat japanilainen sho-soittaja Mayumi Miyata ja korealainen pansorilaulaja Su-Sho Ahn.
Jo lippujen ennakkomyynti lupasi hyvää ja niinpä kuulijamäärä nousi ennätykselliseen 45 000:een. Kokonaisbudjetti 4,5 miljoonaa markkaa saatiin tasapainoon lisääntyneen kävijämäärän ansiosta, vaikka markan arvon heikkeneminen, valtionavun pieneneminen ja muut lisämenot – kuten Kuhmo-talon vuokra – lisäsivät kustannuksia rajusti.
1994
”Kuhmon Kamarimusiikin 25. juhlakesä sujui taiteellisesti ja yleisömäärältään odotusten mukaisesti”, sanoi taiteellinen johtaja Seppo Kimanen 25-vuotisjuhlan päättyessä. ”Teemat täydensivät hyvin toisiaan ja toivat esiin uusia piirteitä sekä Beethovenista, Sibeliuksesta, uudesta suomalaisesta musiikista että maailmansotien välisestä Pariisista. Kuulijoiden määräkin nousi vakiintuneeseen 40 000:een.”
Kuhmon kulttuuritalo oli nyt toista kesää käytössä, joten edellisen vuoden kaltaista uutuudenpainetta ei ollut. Kuhmon Kamarimusiikin esiintymispaikat täydentävät ainutlaatuisella tavalla toisiaan. Vanhassa Kontion koulussa on samaa henkeä kuin kotikonserteissa. Muusikot ovat lähellä yleisöä ja kaikki istuvat yhtä epämukavasti muovituoleilla. Kuhmon kulttuuritalo taas tarjoaa akustisesti, toiminnallisesti ja visuaalisesti loistavat puitteet todella vaativaan taiteen tekemiseen. Kuhmon kirkkoa on aina arvostettu sekä hienon tunnelmansa että akustisten ominaisuuksiensa vuoksi. Erityisen hyvin kirkossa soivat tämän vuoden teemaan kuuluneet Beethovenin kvartetot.
Tilausteoksia oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Huolimatta joittenkin teosten myöhäisestä valmistumisesta sekä teokset että esitykset olivat merkkitapauksia Kuhmon Kamarimusiikin historiassa. Tilausteoksina kuultiin Mikko Heiniön pianokvintetto, Jouni Kaipaisen neljäs jousikvartetto, Ilkka Kuusiston duo huilulle ja sellolle Tango in my mind sekä Aarre Merikannon aikanaan osittain tuhoama ja Paavo Heinisen täydentämä sekstetto. Kantaesityksinä kuultiin myös Einojuhani Rautavaaran Angel of Dusk, Juhani Nuorvalan Twitching Gait sekä Veli-Matti Puumalan ja Osmo Räihälän jousikvartetot. Valtavan urakan teki Uusi Helsinki -kvartetti, joka nyt lopullisesti murtautui kansalliseen, toivottavasti myös kansainväliseen tietoisuuteen. Tämän nuoren kvartetin soittamana kuultiin peräti kaksi kantaesitystä, jotka saivat myrskyisän vastaanoton.
”Ainakin kamarimusisoinnin kohdalla on syytä unohtaa puheet Suomen lamasta”, sanoi Seppo Kimanen ”sillä koskaan Suomen musiikin historiassa ei ole ollut näin paljon nuoria, eteviä muusikoita, jotka täysin pystyvät kilpailemaan maailman huippujen kanssa”.
Esiintyjäjoukko oli juhlavuoden kunniaksi poikkeuksellisen suuri – lähes 300 – joka muodostui vaihtelevista kokoonpanoista. Kitakyushusta Japanista tuli lähes 100-henkinen nuorisokuoro ja kamariorkesteri Kuhmon Virtuoosien lisäksi juhlilla esiintyi nuoriso-orkesteri Santa Monicasta Yhdysvalloista.
Jousikvartetteja juhlilla oli kokonaista yhdeksän: legendaarinen Borodin-, tšekkiläinen Prazak-, saksalainen Neues Leipziger -kvartetti ja Kuhmon kantaviin voimiin kuuluva Jean Sibelius -kvartetti sekä mielenkiintoiset Carmina-, Georgia-, Russo-, Transilvania- ja Uusi Helsinki -kvartetit.
Yksittäisistä taiteilijoista osa oli vanhoja Kuhmon kävijöitä, kuten viulistit Peter Csaba, Mi-Kyung Lee, Michaela Martin, Pavel Vernikov ja Thomas Zehetmair, alttoviulistit Matti Hirvikangas, Vladimir Mendelssohn, sellistit Robert Cohen, Jan-Erik Gustafsson, Frans Helmersson, Mihail Hussla ja Martti Rousi, huilistit Petri Alanko ja Patrick Gallois sekä trumpetisti Stephen Burns. Tutut pianistit Grigori Sokolov, Eero Heinonen, Juhani Lagerspetz sekä edellisen vuoden Nuorten Pianistien Näyttämön valovoimaiset kyvyt Jonathan Gilad ja Albert Kim esiintyivät juhlilla.
Mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia olivat mm. ranskalainen harpisti Fabrice Pierre, japanilainen viulisti Asako Urushihara, itävaltalainen viulisti Ernst Kovacic, englantilainen oboisti Nicholas Daniel, ranskalainen fagotisti Pascal Gallois sekä venäläinen pianisti Mihail Lidsky. Lisäväriä 25-vuotisjuhlallisuuksiin toi Finland Festivalsin vuoden 1994 nuoreksi taiteilijaksi valittu tanssija Katri Soini. Laulua edustivat Lena Hoel, Tom Krause, Johanna Tuomi ja Raili Viljakainen sekä jazzrytmejä Heikki Sarmanto ja Juhani Aaltonen.
Kuhmossa on jo kauan ollut ohjelmassa pieni ulkoeurooppalainen vivahde, josta tänä vuonna vastasivat Thaimaan Chulalongkornin tanssi- ja soitinryhmä sekä pohjoisintialaista kansanmusiikkia esittävä laulaja Sher Jung Bahadur Singh.
Kuhmo-talon aulassa tanssittiin, kuten on tapana joka viides vuosi, ja se näytettiin kaikelle kansalle suorana lähetyksenä MTV3-kanavalla. Ylen TV1 ja saksalainen ARTE tuottivat juhlista yhdessä puolen tunnin dokumentin, Ruotsin televisio ajankohtaisohjelmaa ja Thaimaan televisio seurasi oman maansa kulttuurivierailua. YLE radioi suorana maratonkonsertin ”25 vuotta – 25 kamarimusiikin helmeä” sekä nauhoitti useita konsertteja.
Kuhmon Kamarimusiikin neljännesvuosisataiselta taipaleelta valmistui kirja ”Kuhmon henki” suomeksi, englanniksi ja japaniksi. Esillä oli myös Stefan Bremerin valokuvia Kitakyushun kaupungista, Pekka Lehtisen graafista suunnittelua, Virke Lehtisen elokuvia ja jousisoitinnäyttely.
Festivaalin budjetti oli musiikkileiri mukaan luettuna 4,7 miljoonaa markkaa.
1995
Kuhmon Kamarimusiikin 26. kesä keskittyi kahteen aikakautensa merkittävään säveltäjään Franz Schubertiin ja Dmitri Shostakovitshiin. Juhlilla kuultiin Franz Schubertin kaikki merkittävät kamarimusiikkiteokset ja laulusarjat sekä Dmitri Shostakovitshin koko kamarimusiikkituotanto. Näiden ohella soi aamukonserteissa J.S. Bachin ja Henry Purcellin musiikki sekä iltapäivällä ja päivän päätteeksi slaavilainen musiikki. ”Ohjelmat kuvastivat selkeästi sitä, että EU:hun liittynyt Suomi on idän ja lännen välissä, molempien kulttuuripiirien vaikutusalueella”, sanoi Kuhmon Kamarimusiikin taiteellinen johtaja Seppo Kimanen. Uutta tämän vuoden ohjelmassa oli se, että Schubert-teemasta vastasi pianotaiteilija, professori Ralf Gothóni ja kaikesta muusta tapahtuman taiteellinen johtaja. Kahden taiteellisen johtajan yhteistyö sujui erinomaisesti.
Kuhmon Kamarimusiikin tilaamia uusia sävellyksiä kuultiin kaksi: Erik Bergmanin Una fantasia jousikvartetille ja pianolle sekä Veli-Matti Puumalan Chant Chains, joka oli yhteistilaus saksalaisen musiikkijuhlan Ensemblia-95:n kanssa. Sen esitti Musikfabrik NRV, saksalainen uuteen musiikkiin keskittyvä yhtye, jolle teos oli kirjoitettu. Kantaesityksenä kuultiin ja nähtiin myös Heikki Mestertonin kokeellinen teos viululle ja valolle Ruoko. Viuluosuudesta vastasi Erkki Palola ja valoista teoksen luoja. Kyseessä oli mielenkiintoinen vuoropuhelu viulun ja valon välillä.
Lähes sata tilaisuutta käsittänyt ohjelmakokonaisuus vietiin läpi ilman suurempia vaikeuksia. Sine Nomine -kvartetin peruuttaminen saatiin paikatuksi juhlien muilla kvarteteilla. Kontratenori Derek Lee Raginin korvaaminen olisi ollut vaikeampaa, ellei Savonlinnan oopperajuhlilla vieraillut Matti Salminen sattumalta olisi ollut vapaana. Hänet lennätettiin Kuhmoon yleisön ja järjestäjien suureksi iloksi. Tämä lyhyt mutta taiteellisesti antoisa vierailu kuului juhlien kohokohtiin.
Toinen tämän kesän suurista yllätyksistä oli Kuhmon Kamarimusiikin koulutustoiminnan saama Talvela-palkinto. ”Martti Talvelan muistoa vaalivan säätiön tunnustus motivoi meitä yrittämään parasta myös jatkossa”, sanoi Seppo Kimanen. Loistava esimerkki nyt palkitun koulutustoiminnan saavutuksista oli kamariorkesteri Virtuosi di Kuhmon menestys juhlilla.
Kuhmon Kamarimusiikin kaukaisimmat vieraat tulivat Japanista. Kuhmossa aikaisemminkin esiintynyt Kanzaki Hidejo toi Kuhmoon jälleen Jiuta mai -ryhmänsä, jonka hienostuneet esitykset lumosivat yleisön. Muita pääteemoja höystäviä syrjähyppyjä olivat Perko-Pyysalo Poppoon esittämä jazzmusiikki ja Astor Piazzollan tangorytmit, joita esitti In Time Quintet.
Mielenkiintoinen yksityiskohta ohjelmassa oli viime vuosina pariinkin otteeseen Kuhmossa vierailleen György Kurtágin teos Kafka-fragmentteja sopraanolle ja viululle, jonka esitti aviopari Anu Komsi ja Sakari Oramo.
Taiteilijakunta uusiutui entiseen tapaan siten, että noin puolet oli uusia ja puolet ennestään tuttuja. Kvartetteja oli kahdeksan, joista kunnianarvoisin, Borodin-kvartetti, juhli 50. toimintavuottaan. Vanha tuttu Chilingirian-kvartetti palasi Kuhmoon parin vuoden tauon jälkeen.
Virallisen ensiesiintymisen suoritti Kuhmossa Kerberos, aivan uusi suomalaisista huippumuusikoista koostuva yhtye. Sen jäseniä ovat Uusi Helsinki -kvartetti, Petri Alanko, Kari Kriikku, Esko Laine, Esa Tapani ja Jorma Valjakka.
Täysin uusi toimintamuoto oli yhteistyö Elävien runoilijoiden klubin kanssa, joka toi Kuhmoon maamme johtavia runoilijoita. He esittivät oma tuotantoaan arki-iltaisin Kontion koulun salissa, Kuhmo-talon kahviossa tai sään salliessa Lammasjärven rannassa. Myös kulttuuriministeri Claes Andersson oli innostuneesti mukana runotapahtumassa.
Uutta tänä vuonna oli myös Taiteilija tutuksi -sarja, jossa Kontion koulun salissa taiteilijat kertoivat työstään Tuulikki Karjalaisen haastattelemina. Myös yleisö sai esittää kysymyksiä. Muutaman vuoden Taiteen keskustoimikunnan puheenjohtajana opetusministeriössä ”lainassa” ollut Tuulikki Karjalainen palasi jälleen festivaalin toiminnanjohtajaksi.
Festivaaliyleisön määrä nousi 42 000 kuulijaan ja sen avulla toteutui pääsylipputuloista oleellisen riippuvainen 5 miljoonan markan budjetti.
”Festivaali on nyt saavuttanut mielestäni sellaisen taiteellisen tason, että voimme parin vuoden välein käydä vierailemassa ulkomaisissa suurissa musiikkikeskuksissa näyttämässä mitä osaamme ja saamassa myös kritiikkiä. Näin voimme edelleen kehittää taiteellista tasoa ja festivaalin ohjelmointitekniikkaa. Tämän vuoden lokakuussa vierailemme Lontoossa ja myöhemmin ovat vuorossa ehkä Pariisi, Berliini, New York ja Tokio”, totesi taiteellinen johtaja Seppo Kimanen festivaalin päättyessä.
1996
”Tämä on ollut taiteilijoille työteliäs mutta itselleni suuren ilon juhla”, sanoi Seppo Kimanen kesän 1996 festivaalin lähestyessä loppuaan, ”sillä taiteelliset teemat toimivat toivomallani tavalla.” W. A. Mozartin ja Joseph Haydnin sävellysten vuorottelulla tuotiin esille se, kuinka Haydn on innoittanut Mozartia ja päinvastoin. Robert Schumann ja Johannes Brahms muodostivat toisen parin ja oli jännittävää huomata, kuinka selvästi he poikkeavat toisistaan. Molemmat uudistivat länsimaista sävelkieltä merkittävästi, vaikkakin eri tavoin. Peter Csaban tulkintojen kautta tulivat voimakkaasti esiin ne unkarilaisvaikutteet, jotka on lyöneet leimansa Brahmsiin ja puuttuvat lähes kokonaan Schumannista. Haydnista taas löytyi mahtavan kvartettisarjan ja erityisesti Lindsay-kvartetin oivaltavien tulkintojen kautta uusia puolia.
Kuhmossa kuultiin monta kantaesitystä. Säveltäjä Henryk Gorecki ei valitettavasti ehtinyt saada valmiiksi Kuhmon Kamarimusiikin häneltä tilaamaa klarinettikvintettoa, mutta Pawel Szymanskilta tilattu klarinettikvintetto toi hienon lisän kamarimusiikkikirjallisuuteen. Säveltäjä oli itse läsnä kantaesityksessä. Haridas Greifin pari kertaa siirtynyt Pianokvintetto sai myös kantaesityksensä. Se on lähes tunnin mittainen valtava teos, jossa esittäjät joutuvat soittamaan ja samalla puhumaan jopa viittä eri kieltä sanskriittia myöten. Teos oli siis esittäjille äärettömän vaativa, mutta kuulijalle mieltä avartava ja rikastuttava kokemus.
Suomalaisista säveltäjistä nuori Seppo Pohjola on vasta säveltänyt kymmenkunta teosta, mutta jo antanut säveltäjänä paljon lupauksia. Kuulimme kantaesityksenä hänen pianokvartettonsa. Jukka Linkola tunnetaan monipuolisena jazzmuusikkona ja elokuvasäveltäjänä, mutta hän on kirjoittanut paljon myös taidemusiikin kokoonpanoille. Kuhmon Kamarimusiikki tilasi häneltä nyt kuullun ensimmäisen jousikvarteton.
Kantaesityksenä kuulimme myös italialaisen Giovanni Biettin sovittamia Johannes Brahmsin viimeisiä koraalipreludeja. Bietti on tehnyt sovituksen suomalaiselle Kerberos-yhtyeelle, joka esitti teoksen Kuhmossa. Vladimir Mendelssohn oli säveltänyt Kuhmon Kamarimusiikille Paganinin kapriisien innoittaman teoksen, ei tällä kertaa soolosoittimelle, vaan suurelle, kapellimestaria vaativalle kamariorkesterikokoonpanolle.
Puhe on yhä enemmän tullut mukaan Kuhmon Kamarimusiikkiin. Se aloitettiin edellisenä vuonna Elävien runoilijoiden iltaesiintymisien sarjalla, joka jatkui tänä kesänä. Sen lisäksi Vesa-Matti Loiri ja Perko-Pyysalo Poppoo yhdessä tulkitsivat musiikin ja laulun keinoin Uuno Kailaan runoja. Liisi Tande-feltin ideaan perustui yhden naisen musiikkiteatteriesitys, jonka teemana oli sana musiikissa: suurten kirjailijoiden tekstiä musiikista niihin sopivan piano-musiikin säestyksellä.
Jousikvartetin keskeisestä asemasta ohjelmistossa johtui, että tänä vuonna oli esittäjäkunnassa paljon ja erinomaisia yhtyeitä: mm. vanha tuttu Lindsay-kvartetti, Lontoon jousikvartettikil-pailun voittanut Vellinger-kvartetti Englannista ja samassa kilpailussa toiseksi tullut Uusi Helsinki -kvartetti, sekä Australia-kilpailun voittanut norjalainen Vertavo-kvartetti.
”Muussa taiteilijakunnassa meillä oli sekä tunnettuja että vähemmän tunnettuja nimiä, joita en halua tässä erikseen luetella”, sanoi Seppo Kimanen. ”Jokainen heistä on yhtä tärkeä lenkki tämän festivaalin toteutumisessa. Kamarimusiikkijuhla ei ole yksittäisestä esiintyjästä kiinni samalla tavalla kuin solisti-esiintymisiin perustuvat juhlat. Kuhmon Kamarimusiikki perustuu ensisijaisesti hyvään musiikkiin, hyvään ohjelmistosommitelmaan ja hyviin tulkintoihin. Toivomme, että edelleenkään yleisön ei tarvitse pettyä niihin taiteilijavalintoihin, joita olemme tehneet.”
Lähes 80 konsertin lisäksi Kuhmossa oli runsaasti oheisohjelmaa. Nuorten musiikkileirillä oli yli 200 osanottajaa eri puolilta maailmaa. Festivaaliin liittyi myös Ulla Rantasen taidenäyttely Kuhmo-talossa ja Stefan Bremerin valokuvanäyttely sekä musiikkiaiheisten ex libristen näyttely Kamarimusiikki-keskuksessa.
Kamarimusiikkikeskus on Kuhmossa uusi mielikuvitusta kiihottava ja odotuksia herättävä hanke. Metsähallituksen entiseen taloon kirkon vieressä suunnitellaan pitkällä tähtäimellä todellista kamarimusiikin pyhättöä, joka toimii ympärivuotisesti ja esittelee festivaalin historiaa suurelle yleisölle ja tutkijoille. Se pyrkii olemaan myös elävä keskus, jossa toimii ja tapahtuu. Ensimmäisessä vaiheessa avattiin tänä kesänä Amati-kahvila, joka yhdistää sekä kahvin että kamarimusiikin ystävät. Kirkkokonsertin jälkeen oli mahdollista siirtyä kirkosta Amati-kahvilan viihtyisiin tiloihin vaikkapa salaattilounaalle keskustelemaan konsertista ja tapaamaan tuttuja. Talon piha-piiriin liittyvän navetan yhteydessä on Salakamari – olut- ja viinitupa – joka tarjoaa myös pientä purtavaa. Yleisö, taiteilijat ja henkilökunta voivat saada keskuksesta tietoa musiikista, tavata toisiaan ja viettää ajan, jolloin ei ole konsertteja, rentoutuen ja rupatellen. Yleisö löysi keskuksen ja sen kodikas tunnelma valloitti kävijät. Festivaalin budjetti leireineen oli noin 5 miljoonaa markkaa ja rahoitus toteutui kokonaiskävijämäärän noustua 41 300 kävijään.
1997
Venetsia, Beethoven ja Amerikka olivat 28. kesän teemat, jotka tarjosivat yllätyksiä, vastakohtia ja mielenkiintoisia löytöjä. Juhla oli monipuolisuudessaan mittavin hanke Kuhmon Kamarimusiikin historiassa: 100 konserttia ja 250 taiteilijaa entisellä 5 miljoonan markan budjetilla. Kuhmossa ennenkuulumaton helle ei onneksi houkutellut musiikinystäviä vilvoittelemaan rannoille ja mökeille, vaan salit täyttyivät odotetusti ja lipunmyynti turvasi tiukennetun budjetin tasapainossa pysymisen. Seppo Kimanen lupasi jälleen kerran sekä henkilökunnalle että yleisölle ensi kesäksi pienemmän juhlan.
Amerikkalainen kamarimusiikki esiteltiin yli 70 säveltäjän ja 90 sävellyksen kautta, joista suurin osa on sävelletty viimeisten 20 vuoden aikana. Juhlien aikana kävi selväksi, että Yhdysvallat on mielenkiintoinen maa, jonka taidemusiikki yhdistää vapaasti musiikkia erilaisista etnisistä kulttuureista ja avaa näkymiä seuraavalle vuosituhannelle.
Amerikkalaisen musiikin teema oli innoittanut monia Yhdysvaltojen johtavia taiteilijoita suuntaamaan tiensä Kuhmoon. Ursula Oppens, Carol Wincenc, Douglas Webster, Janice Chandler, Lucy Shelton, Charles Neidich, William Purvis, Elissa Lee Kokkonen, Zeitgeist-yhtye, Lions Gate -trio ja monet muut olivat takaamassa autenttiset tulkinnat amerikkalaiselle kamarimusiikille.
Venetsia näkyi ohjelmistossa ennen kaikkea mahtavana sarjana Claudio Monteverdin ja Antonio Vivaldin musiikkia. Monteverdi-konsertit oli suunnitellut ja johti Andrew Laurence-King, Virtuosi di Kuhmo -kamariorkesteri Peter Csaban johdolla esitti kaikki kaksitoista Vivaldin L’estro armonico -konserttoa sekä Concerto Armonico meillä osittain tuntematonta Vivaldin kirkkomusiikkia. Venetsian jousikvartetto toi Kuhmoon Gian Malipieron ja Luigi Boccherinin jousikvartettoja.
Ludwig van Beethovenin musiikista kuultiin erityisesti hänen teoksiaan pianolle ja pianoyhtyeille eri puolilta maailmaa saapuneiden loistavien pianistien esittäminä.
Kuhmon Kamarimusiikki on joka vuosi tilannut uutta kotimaista musiikkia. Einojuhani Rautavaaran jousikvinteton soittivat Jan-Erik Gustafsson ja Jean Sibelius -kvartetti, Kimmo Hakolan jousikvarteton Uusi Helsinki -kvartetti ja amerikkalainen Jorge Martin kuuli uuden fagottikvintettonsa kantaesityksen Jussi Särkän ja Uusi Helsinki -kvartetin esittäminä.
Suomen musiikkielämä on huikeasti noussut kansainvälisessä arvostuksessa ja lähettänyt maailmalle toinen toistaan lahjakkaampia muusikkoja. Kuhmossa heistä esiintyivät jo mainittujen lisäksi mm. Margareta Haverinen, Mikael Helasvuo, Paavali Jumppanen, Päivi Järviö, Raija Kerppo, Jaakko ja Pekka Kuusisto, Juhani Lagerspetz, Esko Laine, Marko Ylönen, Robin-kvartetti ja Battalia-yhtye.
Muualta Euroopasta ja Aasiasta saapuivat mm. Natalia Gutman, Aleksei Ljubimov, Vladimir Mendelssohn, Konstantin Bogino, Peter Frankl, Fabrice Pierre, Patrick Gallois, Shauna Rolston, David Kim, Susan Tomes, Elisabeth Batiašvili, Tsuyoshi Tsutsumi, Mira Wang, Ik-Hwan Bae, Ian Honeyman, Harry van der Kamp sekä Amati-, Bartók- ja Pellegrini-kvartetit.
1998
”Tämä oli teemoiltaan onnistunut juhla, jonka yleisö otti hyvin vastaan ja jossa taiteellinen taso oli tasaisempi kuin ehkä koskaan aiemmin”, totesi taiteellinen johtaja Seppo Kimanen Kuhmon 29. Kamarimusiikkijuhlasta. ”Eniten olin itse yllättynyt siitä, että jousikvartettojen teema veti niin hyvin väkeä aamuisin kirkkoon. Tämä syvällinen, vaikea ja herkkä musisoinnin laji mielletään usein vain harvojen harrastamaksi, mutta tämänvuotinen festivaali osoitti selvästi, että Kuhmon Kamarimusiikin kävijät osaavat nimenomaan hakea musiikin syvällisiä ja pysyviä arvoja. Teema esitteli jousikvartettoja 230 vuoden ajalta, mikä oli samalla hyvä läpileikkaus länsimaisen musiikin keskeisimmästä historiasta.”
Myös Brasilia-teema kiinnosti sekä kuulijoita että brasilialaisia muusikoita. Ohjelmistosta löytyi heillekin tuntematonta musiikkia, jonka kuulemista täällä he osasivat arvostaa. Joku heistä sanoikin, että täällä on varmasti kahden viikon aikana kuultu enemmän brasilialaista taidemusiikkia kuin Brasiliassa yhden vuoden aikana. Tiettävästi ensimmäistä kertaa maailmassa oli nyt mahdollista kuulla tuotteliaan ja upean brasilialaisen säveltäjän Heitor Villa-Lobosin kaikki 17 jousikvartettoa yhdellä festivaalilla.
Romanttinen Pariisi -teema soi myös täysille saleille ja kertoi 1800-luvun toisen puoliskon musiikin tärkeästä asemasta ranskalaisessa kamarimusiikkikirjallisuudessa. Taiteellisena kokonaisuutena teema kattoi hyvin keskeiset elementit sekä koulukunnasta että tyylilajista.
Jo ennen festivaalin alkua kävi ilmi, että nyt ensimmäisen kerran 29 vuoteen järjestettyä sarjaa soolopianisteille oli odotettu ja tervehdittiin ilolla. Kuhmossa ei ole aikaisemmin kuin satunnaisesti järjestetty soolokonsertteja ja nyt kuultiin sarja, jossa jokaisena päivänä joku merkittävä pianisti, kuten Grigori Sokolov, piti oman resitaalin.
Haydnin Lontoon-ajan teoksia, kuten myöhäisiä pianotrioja, jousikvartettoja, lauluja ja kamarimusiikillisia orkesteriteoksia myöhäiskonserteissa kuunnellut yleisön totesi, että tuntui hyvältä lopettaa päivä henkevällä ja harmonisella tavalla.
Uutta musiikkia oli tänä vuonna vähemmän kuin tavallisesti. Tilausteoksina kuultiin Jaakko Kuusiston kvartetto pianolle, klarinetille, viululle ja sellolle sekä Akikazu Nakamuran teos japanilaiselle ruokohuilulle shakuhachille ja jousikvartetolle. Molemmat teokset olivat musiikillisesti hyvin mielenkiintoisia ja herättivät suurta ihastusta.
Kamarimusiikkikeskuksessa Amati ja Salakamari muodostivat talven korjaus- ja muutostöiden jälkeen viihtyisän kahvila-kapakkamiljöön, jossa voi päivän aluksi kuulla ohjelmien esittelyä ja päivän päätteeksi joko brasilialaista jatsia tai suomalaista runoa ja musiikkia. Juha Berglund toi festivaaliyleisön nautittavaksi herkullisen ruoan ja oman viinitilansa viinit.
Esiintyjiä festivaalilla oli yli 150 ja teemoista johtuen jousikvartetteja kokonaista 11. Kuhmon pianot olivat myös ankarassa käytössä, sillä pianisteja oli 18. Brasilia-teema toi Kuhmoon merkittäviä brasilialaisia taiteilijoita ja värikkään suomalaisen sambaryhmän.
Johdantona 29. festivaalille pidettiin nyt ensimmäistä kertaa kansainvälinen duokilpailu. Sen voitti puolalainen sello-piano -duo Rafal Kwiatkowski – Grzegorz Gorczyca.
”Olen todella iloinen, että yleisöä kävi näin paljon – yli 45 000 – ja se vaikutti tyytyväiseltä, sanoi Seppo Kimanen. Tämä antaa uskoa tapahtuman elinvoimaan ja itselle motivaatiota suunnitella festivaalin 30-vuotisjuhlaohjelmaa.”
1999
Vuosisadan viimeinen kamarimusiikkijuhla oli monella tavalla ennätyksellinen. 30-vuotisjuhlafestivaali alkoi vuosisadan helteessä ja päätyi ennätykselliseen kävijämäärään. Seppo Kimanen nimitettiin professoriksi, ja juhlakonsertissa puhallettiin kynttilät maailman suurimmasta rönttösestä. Muutenkin juhla oli komea: taiteilijoita oli yli 200 ja konsertteja 100.
30-vuotisjuhlakonsertin yhteydessä luovutettiin taiteelliselle johtajalle Seppo Kimaselle tasavallan presidentin avoin kirje, jossa tälle myönnettiin professorin arvonimi. Kimanen vastaanotti kunnian koko Kuhmon Kamarimusiikin puolesta. ”Ilman monien erilaisten lahjakkuuksien ponnistelua yhteiseen päämäärään ei tällainen tunnustus olisi osunut kohdalleni”, totesi Kimanen.
Juhlavuonna ohjelmistossa ei luotu katsausta menneeseen, vaan esiteltiin Kuhmon Kamarimusiikki tapahtumana, joka on kasvanut ja kehittynyt luottamalla korkeaan laatuun, runsaaseen tarjontaan ja musiikin omaan voimaan. ”Suurin ero ensimmäisen ja 30. kamarimusiikkijuhlan välillä on ammattitaidossa”, totesi Kimanen, joka juhlien alkuaikoina vannoi vuosittain, että ”se oli nyt sitten viimeinen kerta”. Mutta vielä 30. vuonna Tuulikki Karjalainen, Yoshiko Arai ja Seppo Kimanen olivat mukana samassa touhussa. Tapahtuman pitkä historia osoittaa, että idea on toimiva: ”musiikin energia siirtyy esityksissä soittajille, kuulijoille ja vähän järjestäjillekin”.
Teemat, Johann Sebastian Bachin kamarimusiikki, tämän vuosisadan suomalainen kamarimusiikki, Johannes Brahmsin koko kamarimusiikkituotanto sekä suosikkiteosten sarja, täydensivät toisiaan ja loivat kahden viikon festivaalille ehjän ohjelmakokonaisuuden. Ilahduttavaa oli erityisesti yleisön osoittama kiinnostus suomalaisia nykysäveltäjiä kohtaan. Juhlan aikana kantaesitettiin viisi teosta: Kalevi Ahon klarinettikvintetto, Kaija Saariahon soolohuiluteos, Eero Hämeenniemen fantasia viola da gamballe sekä kaksi Paavo Heiniseltä tilattua, Leevi Madetojan tyyliin sävellettyä jousikvartettoa.
Juhlavuoden kunniaksi järjestettiin juhlatanssiaiset, kuten joka viides vuosi on tapana: Kontion koulun juhlasalissa tanssittiin Cornel Vasile Pantirin ja Salonkiyhtye Sonantin tahdissa. Samaan aikaan Kuhmo-talossa oli mittava ja jo aikaisin talvella loppuunmyyty juhlakonsertti.
Kuhmon Kamarimusiikki on alusta alkaen tunnettu ja tunnustettu nuoren muusikkopolven kasvattajana. Tänäkin vuonna musiikkileirillä oli 130 oppilasta ja toiminta kehittyi voimakkaasti – leirillä oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa oma taiteellinen johtonsa – viulutaiteilija Yoshiko Arai. Yksi festivaalin kannalta lupaavimpia uusia yhteistyömuotoja leirin kanssa oli Kamarimusiikin työpaja, jonka konsertit olivat sekä taiteellisesti korkeatasoisia että myös yleisömenestyksiä.
Festivaalin aluksi käytiin nuorten soittajien kansainvälinen triokilpailu, jossa kilpailivat tänä vuonna jousi- ja pianotriot. Korkeatasoisen kilpailun voitti unkarilaistrio Trio Bogányi-Kelemen.
Yleisöä juhlafestivaalilla oli ennätyksellisen runsaasti. Vuoden 1993 ennätyslukema 47 000 ylittyi reilusti: tämän kesän 49 300 kuulijaa auttoi osaltaan saamaan juhlabudjetin tasapainoon. Järjestelyiltäänkin juhla onnistui hyvin ja osoitti jälleen kerran, miten pienestä alkanut ja vuosien myötä hiljakseen kehittynyt juhla on noussut kansainvälisesti tunnustettujen tapahtumien joukkoon.